Mitä tapahtuu, jos lapselle ei puhu kuolemasta? Entä, jos ei osaa vastata lapsen suoriin, hankaliin kysymyksiin?
Kun yksi kuolee, monien elämä muuttuu – myös lasten. Se, miten lapsen suru eroaa aikuisten surusta, riippuu iästä. Ymmärtääkö lapsi esimerkiksi lopullisuuden tai päättymisen käsitteen?
– Lapsen suru on aivan yhtä arvokas kuin aikuisen. Sitä ei ole mitenkään vähemmän. Usein ajattelemme, että "ei ne nyt sillä tavalla sure", kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio kuvaa Huomenta Suomessa.
Kallion uusi lastenkirja Seepra joka kadotti raitansa (WSOY, 2025) opettaa käsittelemään menetyksiä.
Lue myös: Entä, jos et toivu ennallesi? Tästä on kyse toipumisorientaatiossa, jossa sairastamisen tavoite ei ole parantua
Älä suojaa surulta: "Turvallisuushan ei ole sitä, että on mukavaa"
Lapsen suru voi piiloutua suuttumukseen, raivoon tai univaikeuksiin. Aikuisilla voi olla tarve suojata lasta esimerkiksi vaikenemalla isoäidin tai lemmikin kuolemasta.
– Ajattelen sen ennen kaikkea turvallisuuden kautta. Turvallisuushan ei ole sitä, että on mukavaa, että koko ajan on ihanaa tai myönteistä, Kallio sanoo.
– Turvallisuus lapsen kannalta on sitä, että voidaan mennä kohti vaikeita asioita, käsitellä niitä, olla niissä. Oleminen on tosi eri asia kuin että yritetään saada heti pois. Tässä aikuisten täytyy katsoa aika napakasti itseään silmiin.
Kallion mukaan surullista tilannetta ei tarvitse "parantaa", eikä surusta tarvitse heti selvitä.
– [Suru] on osa elämää. Saamme rakastaa, saamme olla lähellä toisia, pitää [yllä] ihania ihmissuhteita toisiin. Sitten tulee myös aikoja, että niistä täytyy luopua, Kallio sanoo.
