Mitä tapahtuu, jos lapselle ei puhu kuolemasta? Entä, jos ei osaa vastata lapsen suoriin, hankaliin kysymyksiin?
Kun yksi kuolee, monien elämä muuttuu – myös lasten. Se, miten lapsen suru eroaa aikuisten surusta, riippuu iästä. Ymmärtääkö lapsi esimerkiksi lopullisuuden tai päättymisen käsitteen?
– Lapsen suru on aivan yhtä arvokas kuin aikuisen. Sitä ei ole mitenkään vähemmän. Usein ajattelemme, että "ei ne nyt sillä tavalla sure", kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio kuvaa Huomenta Suomessa.
Kallion uusi lastenkirja Seepra joka kadotti raitansa (WSOY, 2025) opettaa käsittelemään menetyksiä.
Lue myös: Entä, jos et toivu ennallesi? Tästä on kyse toipumisorientaatiossa, jossa sairastamisen tavoite ei ole parantua
Älä suojaa surulta: "Turvallisuushan ei ole sitä, että on mukavaa"
Lapsen suru voi piiloutua suuttumukseen, raivoon tai univaikeuksiin. Aikuisilla voi olla tarve suojata lasta esimerkiksi vaikenemalla isoäidin tai lemmikin kuolemasta.
– Ajattelen sen ennen kaikkea turvallisuuden kautta. Turvallisuushan ei ole sitä, että on mukavaa, että koko ajan on ihanaa tai myönteistä, Kallio sanoo.
– Turvallisuus lapsen kannalta on sitä, että voidaan mennä kohti vaikeita asioita, käsitellä niitä, olla niissä. Oleminen on tosi eri asia kuin että yritetään saada heti pois. Tässä aikuisten täytyy katsoa aika napakasti itseään silmiin.
Kallion mukaan surullista tilannetta ei tarvitse "parantaa", eikä surusta tarvitse heti selvitä.
– [Suru] on osa elämää. Saamme rakastaa, saamme olla lähellä toisia, pitää [yllä] ihania ihmissuhteita toisiin. Sitten tulee myös aikoja, että niistä täytyy luopua, Kallio sanoo.
"Voi olla tosi hankala olla, ja se voi olla silti turvallista"
Vaikka vanhempien tarkoitus on hyvä, Kallio pitää surun siivoamista pois karhunpalveluksena lapselle.
– Miten ollaan myös hyvin surullisissa, hyvin vaikeissa, hyvin epämiellyttävissä tilanteissa yhdessä? Voi olla tosi hankala olla, ja se voi olla silti turvallista. Se on hyvin vahva pohja, ei se, että meillä on koko ajan tosi kivaa ja pysytään vain positiivisessa. Se on tosi haurasta, Kallio kuvaa.
Lue myös: Kun Oskari joutui mielisairaalaan, Venla-äitiä pelotti
Rakkaus tai ihmissuhdekaan ei pääty kuolemaan. Läheinen elää mielessä ja muistoissa.
– Yksi tosi tärkeä surun puoli, ja turvallisuuden puoli surussa on, että voidaan myös muistella. Voidaan palata siihen, vaikka se liikuttaisi. Ei sitä tarvitse mitenkään väistellä, Kallio sanoo.
– Saa muistella myös hankalia puolia: Ei tarvitse glorifioida menehtynyttä ihmistä. Voi muistella, että hän oli aikamoinen tuittupää ja jotenkin kärsimätön. Ihminen saa olla ihan elävä niissä muistoissa.
Mitä tapahtuu, jos lapselle ei puhu kuolemasta? Onko suru rakkauden hinta? Miten vastataan lapsen suoriin, hankaliin kysymyksiin? Katso koko keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös: Katriina ei halua toipua lapsensa itsemurhasta: "Joudun jatkuvasti puolustautumaan" – miten kuolemasta pitäisi puhua?
Katso myös: Krista menetti tyttärensä täysin yllättäen vuonna 2016
8:56