Miten jaksaa kaveria, jolla menee aina huonosti? | MTV Uutiset
Miten tukea kaveria, jolla on aina vaikeaa? "Uhrius on todellinen, iso ja kipeä asia"
Aina ihmissuhteita ei voi muuttaa. Pikkukuvassa Anna Taipale.Annan kuva Arto Wiikari, kuvituskuva Shutterstock
Julkaistu 19.10.2025 19:06
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Miten jaksaa kaveria, jolla tuntuu aina menevän huonosti?
Joillekin ihmisille elämä tuntuu kasaavan kohtuuttomia vaikeuksia. Hyvä olo tai onni ei ikinä jatku, vaan vastatuuli iskee aina – tavalla tai toisella.
Mutta miten jaksaa kaveria, jolla menee aina huonosti? Entä, jos ei jaksa?
– Se on todella hyvä kysymys. Olen itsekin ollut vastaavissa tilanteissa, terapeuttinen valmentaja ja tietokirjailija Anna Taipale pohtii.
– Joillain meistä vain on ihan hitsin vaikea elämä. Siihen ei kellään ole tyhjentävää vastusta, miksi niin on.
Taipale on opiskellut valmentamista ja tunnetaitoja sekä opiskellut esimerkiksi neuropsykiatri Dan Siegelin kursseilla. Hän on kirjoittanut ihmissuhteiden kiemuroista teoksen Lähelle (Otava, 2025). Teos opastaa kohti rakkaudellisia ja toimivia ihmissuhteita.
Valmentajana Taipale tukee ja kannattelee ihmisiä vaikeiden hetkien läpi. Silloin on pakko rajata, mitä yksityiselämässään jaksaa kantaa.
– Ajattelen, että joskus ihminen niin sanotusti vetää jatkuvasti puoleensa kaikkea paskaa, koska hänellä on syvä avuttomuuden trauma, jota ei ole käsitelty. On muodostunut uskomus, että kaikki menee aina ihan päin helvettiä eikä siihen voi saada apua, vaikka itse tekee kovasti töitä.
"Uhrius on todellinen, iso ja kipeä asia"
Ihmisestä tulee ikään kuin olosuhteidensa ja kokemustensa uhri. Taipaleen mukaan uhri kokee, että oma olo on kiinni kaikesta ulkoisesta. Silloin hän saattaa odottaa asioiden muuttuvan ilman yritystä muuttua itse niin, että uhrius itsessä alkaa eheytyä. Vastuuta omasta olostaan voi olla vaikeaa ottaa. Helpompaa on raivota muille siitä, mitä he taas tekivät tai eivät tehneet.
Miten ottaa omaa tilaa ihmissuhdetta haavoittamatta? Juttu jatkuu videon alla.
10:45Mitä on "oma aika", ja miten sitä pyydetään? Haastattelussa Parisuhdekeskus Katajan pari- ja perhepsykoterapeutti Riina Nissinen.
Uhriutumista käytetään yleensä negatiivisena lyömäsanana, mutta Taipale näkee asian toisin.
– Ihmisessä voi kehittyä uhrius, jota en tarkoita yhtään pahalla. Uhrius on todellinen, iso ja kipeä asia, jonka purkamiseen tarvitsee syvää ja hyvää apua. Uhrimentaliteetti ei ole väärin tai huono asia, se on merkki traumasta, Taipale sanoo.
– Joskus ihminen esimerkiksi oppii, että huomiota saa vain sillä tavalla, että aina menee huonosti. Se on energiasyöppöyttä, joka vie sekä itseltä että toisilta paljon energiaa.
Aina ei tarvitse jaksaa: "Sen voi kertoa toiselle"
Niin – miten jaksaa kaveria, jolla menee aina huonosti?
Loputtomasti ei tarvitsekaan jaksaa, Taipale muistuttaa.
– Voi ilmaista toiselle lämpimästi, että hei, tiedätkö, kuulen ja näen että sinulla on vaikeaa, välitän sinusta, minulla ei juuri nyt ole paukkuja auttaa enempää. Sen voi kertoa toiselle, Taipale sanoo.
Mikäli hyväksyntää on aina saanut olemalla tuki ja turva, toimintatapaa on vaikeaa muuttaa. Ihminen, jolle omat rajat ovat epäselvät, saattaa vain yritä selvitä kaikesta aina reippaasti. Siksi siis on kuunneltava – myös oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Toisinaan yksi vastoinkäymisiä kokevan ongelmista on yksinäisyys. Jos muita ystäviä ei ole, ainoa läheinen kokee painetta jaksaa.
– Sitten siinä on kaksi uhri-marttyyria: se, jolla menee huonosti, ja se, joka ajattelee "ei sillä ole muitakaan, minun täytyy jaksaa", Taipale sanoo.
Kun rajoja, joita emme edes ole sanoneet ääneen, loukataan, katkeruus alkaa hiipiä ihon alle. Mietimme, miksei kaveri tajua väsymystämme, vaikka emme ole kertoneet siitä hänelle tai mitenkään ilmaisseet toiveitamme.
– Tämä on jäätävästi sanottu, mutta suosittelen, että molempien olisi hyvä ottaa apua vastaan ja pohtia sitä, onko toisen elämä omalla vastuulla. Kenen vastuulla oma hyvinvointini ja elämäni sitten on? Kuka minusta huolehtii, jos minä en huolehdi itsestäni? Tämä on tosi, tosi vaikea läksy. Enkä tarkoita, että toinen pitää jättää kuin nalli kalliolle, Taipale kuvaa.
Aikeitaan voi avata suoraan – sanoa esimerkiksi "huomaan, että kannattelen sinua ja tämä on minulle liikaa, en voi hyvin eikä tämä tilanne ole kunnioittava meitä kumpaakaan kohtaan".
Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Jos kaverin vuoksi antaa kaikkensa, mutta vastapalvelusta ei koskaan kuulu, on todennäköistä, että kyseessä on myrkyllinen ihmissuhde.
"Ei kukaan ystävä voi rajattomasti auttaa toisia"
Ystävän suorat sanat ovat vaikea paikka silloinkin, jos ihmisellä menee hyvin. Mieleen voi tulla, miten hankaluuksia alati kohtaava kaveri uusiin rajanvetoihin suhtautuukaan. Uhriutuja voi olla taitava myös syyllistämään muita hienovaraisin tavoin: niin, hylkää sinäkin minut, olen kaikille liian raskas ihminen…
Taipale kuitenkin uskoo, että tilanne voi muuttua osaavan avun, esimerkiksi terapian, kautta. Samalla ihmissuhdekin saattaa pelastua, kun katkeruutta pikkuhiljaa kylvänyt tilanne muuttuu erilaiseksi.
– Kun ihminen saa itselleen oikeanlaista apua, muutos on mahdollinen, hän sanoo.
– Tilanne on hirveän haavoittuvainen, koska tällä ihmisellä voi olla oikeasti helvetillisen vaikeita asioita tunnetasolla, pohjamutia myöten käsittelemättä. Hänellä on tosi vaikeaa ja hän tarvitsisi apua, mutta ei kukaan ystävä voi rajattomasti auttaa toisia, tai ottaa vastuuta toisen elämästä.
Aina ihmissuhteita ei voi muuttaa. Edes asian ottaminen esiin ei välttämättä saa kaveria pysähtymään tai miettimään tilannettaan.
– Läheiset ihmissuhteet palaavat mielestäni aina suhteeseen itsen kanssa. Suhteet ilmentävät sitä, mitä suhteessa itseen tapahtuu. Se on hyvin vastuuttavasti ja karusti sanottu, mutta kun on valmis ottamaan vastuuta oman hyvinvoinnin puolesta, se ei tee ihmisestä itsekästä, vaan pikemminkin hyvin rakkaudellisen. Sitten voi ilmaantua todempana ihmissuhteisiinsa. Se mahdollistaa hyvät ihmissuhteet, Taipale sanoo.
– En tarkoita, että muutos on jotain sairaan helppoa. Ei todellakaan ole, kuten kaikki tietävät. Jos haluaa lähteä kasvun tielle, se on tosi vaativaa, mutta myös palkitsevaa.
