Suomessa pitäisi toden teolla miettiä, mikä on suhteemme Venäjään ja sen edeltäjään Neuvostoliittoon, sanoo tutkimusprofessori Antti Pentikäinen George Mason University Carter Schoolista.
Moni suomalainen huomasi pelkäävänsä, kun venäläispanssarit vyöryivät Ukrainaan viime vuoden helmikuun 24. päivä.
Yksi heistä oli professori Pentikäisen anoppi, jolla "desanttipelot aktivoituivat", vaikka hän oli syntynyt sodan jälkeen.
Pentikäisen veljen anoppi puolestaan ei suostunut lähtemään Sallaan sukujuhliin, koska häntäkin pelottivat venäläiset.
Suomessa desanteiksi kutsuttiin neuvostoliittolaisia sotilaita, joita Kreml lähetti rintamalinjojen taakse sabotoimaan ja vakoilemaan.
– Aivotutkijat sanovat, että sotatrauma siirtyy fysiologisena jälkenä seitsemän sukupolvea. Suomessa sotakokemuksista vaiettiin ja se on varmin tapa siirtää trauma eteenpäin, Pentikäinen sanoo.
Lue myös: Reservin kenraali: Kriisissä Itämeri voisi olla "kauhun meri", jossa satamat seisoisivat kuin nyt Mustallamerellä
Muistomerkit eivät riitä
Sotatraumoilla voi olla kova henkilökohtainen hinta, Pentikäinen toteaa. Ne vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja tapaan kokea maailma.
Yksi esimerkki löytyy Pohjois-Irlannista, jossa sotakokemusta ei koskaan kunnolla käsitelty. Kaduilla ollut väkivalta siirtyi koteihin: Perheväkivalta, itsemurhat ja raiskaukset lisääntyivät ja ovat edelleen lisääntyneet, Pentikäinen sanoo.
Kyseinen kolmikko on tuttu myös Suomesta. Pentikäisen mukaan Suomessakin olisi syytä keskustella siitä, miten paljon nämä johtuvat käsittelemättömistä sotatraumoista.
– Kun puhutaan kollektiivisesta ja historiallisesta traumasta, (asian käsittely) ei tapahdu pelkästään yksilöterapian kautta, vaan pitää pystyä puhumaan julkisesti. Kannustaisin myös poliitikkoja osallistumaan keskusteluun.
Lue myös: Miten Venäjä reagoisi, mikäli Ahvenanmaalle todella sijoitettaisiin pysyviä sotilasjoukkoja? "Tuskin mitään fyysistä tai kovin merkittävää"
Mannerheimin patsas ja kuolleiden muistomerkit ovat hyvä alku, mutta eivät riitä.
– Muistomerkit ovat iso asia muistamisessa, (mutta) jos omaa kokemusta ei käsittele ja tervehtymistä ei tapahdu, ei ihminen voi paremmin. Pitää mennä muistomerkkejä pidemmälle.
Suomi selvisi "itsepetoksen" avulla
Saksa on tapana nostaa esille, kun puhutaan onnistuneesta kollektiivisen trauman käsittelystä.
Toisen maailmansodan ja holokaustin jälkeen Saksa oli "moraalisessa umpikujassa", sanoo Pentikäinen. Näin ollen kansakunnan oli käytännössä pakko ottaa traumaa sarvista kiinni.
Vakan alle tosin jäivät saksalaisten omat kärsimykset: Iso osa maasta pommitettiin raunioiksi ja puna-armeija raiskasi lukuisia naisia.
Suomessa ei toisen maailmansodan jälkeen oikein ollut aikaa traumojen käsittelylle. Suomessa pelättiin, että Neuvostoliitto miehittää maan.
– Luulen, että Suomen kylmästä sodasta selviytymisen käsittelyssä ollaan vasta alussa. Siinä oli mukana paljon itsepetosta, joka oli tilanteen sanelemaa. Se vaikutti poliittiseen kokonaisnäkemykseen, Pentikäinen arvioi.
Tämä "poliittinen kokonaisnäkemys" käytännössä tunnetaan yleisesti nimellä "suomettuminen".
Sekä kylmän sodan aikana että sen jälkeen Suomessa tykättiin puhua puolueettomuudesta ja lännen kanssa koitettiin kaveerata. Tosiasiassa Kremlin kulloinenkin mielipide määritti Suomen sisä- ja ulkopoliittista liikkumatilaa.
Kylmän sodan perintö näkyi myös suomalaisten Nato-kannoissa, uskoo Pentikäinen. Kylmän sodan jälkeen iso osa niin sanotun entisen itäblokin maista liittyi Natoon.
Ensimmäisessä erässä entisistä Varsovan liiton maista Natoon liittyivät Puola, Unkari ja Tshekki. Tämä tapahtui vuonna 1999, jolloin Neuvostoliiton hajoamisesta oli kulunut vasta vajaa kymmenen vuotta.
0:36
Lue myös: HS: Presidentti Halonen saa joka vuosi joulukortin Putinilta: "Ei siinä mistään ystävyydestä ollut kyse” – kertoo myös, milloin muodostaa Nato-kantansa
Mitä Naton vastustajat nyt miettivät?
Keskiviikkona 18. tammikuuta 2023 pääministeri Sanna Marin totesi, että on "hyvin epätodennäköistä", että Suomi liittyy Natoon hänen hallituskaudellaan.
15. toukokuuta Suomi haki Nato-jäsenyyttä pääministeri Marinin ja presidentti Sauli Niinistön johdolla.
Gallupeissa Nato-jäsenyyttä vastustaneiden määrä oli kutistunut nopeasti ja voimakkaasti.
Professori Pentikäisen mukaan olisi mielenkiintoista kuulla enemmän niiden näkemyksiä, jotka pitkään tiukasti vastustivat Nato-jäsenyyttä.
– Meille on kerrottu, millaisia jännitteitä Paavo Lipposen (sd.), Erkki Tuomiojan (sd.) ja Tarja Halosen (sd.) välillä oli.
Lue myös: Naton vastustajana tunnetun presidentti Halosen kurssi kääntyi: "Tarpeellinen toimenpide Euroopan muuttuneessa turvallisuustilanteessa"
Pääministerinä vuodet 1995–2003 toiminut Lipponen oli tunnetusti Nato-myönteinen. Lipposen toisen hallituksen ulkoministeri Tuomioja pelkäsi pääministerin ajavan Suomea Natoon. Halosen Nato-vastaisuudesta on uutisoitu laajalti.
– Kun toimin presidentti (Martti) Ahtisaaren (sd.) neuvonantajana, niin tiesin, että siinä oli todella suuria jännitteitä Ahtisaaren myönteisen Nato-kannan takia, Pentikäinen sanoo.
– Miten ne, jotka aikoinaan hyökkäsivät häntä vastaan aika julmalla tavalla, tänä päivänä ajattelevat? (Kaipaan) sovittelevaa keskustelua, jossa rehellisesti arvioidaan omaa toimintaa ilman syyttelyä.
10:02