Pohjois-Koreasta tulee useimmille ensin mieleen ydinaseohjelma ja ohjuskokeet. Siksi se on alkanut kiinnostaa matkailumaana niitä, jotka ovat jo nähneet kaiken muun.
Harvoin on maalla niin huono imago kuin Pohjois-Korealla. Poliittinen ja sotilaallinen pullistelu, poljetut ihmisoikeudet, alistettu kansa ja ruokapula.
Siitä huolimatta joka vuosi Suomi-Korea ystävyysseura pystyttää oman kojunsa matkamessujen ystävyysseurojen rivistöön. Mitään tungosta ei ole, mutta esitteissä näkyy vappumatkan mainos Pohjois-Koreaan.
”Nyt sinulla on mahdollisuus lähteä tutustumaan tähän mysteerin verhoamaan suljettuun maahan”, lupaa mainos.
Suomi-Korea seuran sihteeri Juha Kieksi on käynyt Pohjois-Koreassa jo yli kymmenen kertaa.
– Mielenkiinto on koko ajan ollut kasvamaan päin. Ihmiset ovat nykyään matkailleet aika paljon, ja kyllä se Pohjois-Korea on sellainen maa, että voi nähdä vielä jotain erilaista.
Minuuttiaikataulu
Kieksi on oikeassa. Suljettu maa ”suurine johtajineen” on kieltämättä ikkuna vanhantyyppiseen kommunistiseen kulttuuriin, joka muualla maailmassa on jo henkitoreissaan. Se herättää uteliaisuutta, vaikka liikkuminen on rajoitettua.
– Kyllä siellä Pjongjangin alueella voi yleensä liikkua, mutta on hyvä, että opas tietää koko ajan, missä mennään. Kun on hyvissä väleissä oppaan kanssa, näkee yleensä enemmän.
Matkalle lähteminen vaatii jonkin verran byrokratiaa eli viisumihankinnan. Itse paikan päällä onkin sitten minuuttiaikataulu, joten omalle sooloilulle ei ole sijaa.
– Joka kerran siellä näkee jotain uutta, ja siellä on tavattoman ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Se tapa tehdä asioita on myös erilainen, siinä riittää nähtävää ja ihmeteltävää, Kieksi tuumii.
Uutiskuvissa näkyy yhdessä itkemistä
Poikkeavan kulttuurin lisäksi nähtävänä on kaikkea aina kolossaalisista kommunistisista monumenteista suuriin joukkotapahtumiin. Niistä näkee uutiskuvissa yleensä yhdessä itkemisen tai joukkosuosionosoitukset.
– Se mikä siellä on silmiinpistävää, on se, että tehdään yhdessä asioita. Kaikki osallistuvat. Se on hyvin mielenkiintoista, siellä ei kukaan jää syrjään, Kieksi valistaa.
Maailmantilanne kiristymisineen tai lientymisineen ei sen sijaan juurikaan katukuvassa näy. Kieksi on saanut lukea ulkomaantapahtumista palattuaan Pohjois-Koreasta Suomeen.
– Kun on tapahtunut esimerkiksi sotilaskokeita, ei sitä siellä paikan päällä välttämättä edes tiedä, että tällaista on tapahtunut. Sitten vasta kotona voi lukea lehdestä, että miten maailmanpolittiinen tilanne on kärjistynyt.
Paikallinen media pitää kuulemma kuitenkin huolen siitä, että Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean välinen konflikti pysyy mielessä.
– Kyllä he ovat aika hyvin kartalla. Aika paljon on uutisvälineissä aina ollut esillä se Yhdysvaltain ja Korean välinen konflikti. Se on heillä hyvin tiedossa.
Omavaraisuus on utopiaa
Pakotepolitiikka ei Kieksin mukaan näy katukuvassa juuri lainkaan. Sen vaikutus heijastuu ”pitkällä aikavälillä”.
– Se heijastuu sitten siihen, että ei voida ostaa elintarvikkeita siihen malliin kun aiemmin on ostettu.
Pohjois-Korean omavaraisuus on utopiaa, sillä viljely on haasteellista.
– Koreahan on vuoristoinen maa. Eivät pysty tuottamaan siellä omilla pelloillaan riittävästi elintarvikkeita ja joutuvat ostamaan niitä ulkomailta. Jos ulkomaankauppa tyrehtyy, se ruokatilanne kiristyy.
Maalaisjärjellä pärjää
Vaikka Pohjois-Korean suuri johtaja, neljän tähden kenraali ja monikertainen puheenjohtaja Kim Jong-un johtaa maata kiristysotteella, turisti voi kulkea kuvia kumartamatta. Kieksin mielestä maalaisjärjellä pärjää hyvin.
– Aina kun menee ulkomaille niin kunnioittaa paikallista kulttuuria. Ei sitä tarvitse pokkuroimaan ruveta.