Maaliskuussa 1940 tapahtui Suomessa kolme tuhoisaa junaonnettomuutta. Mutta miksi niistä pitää puhua juuri nyt, kysyy Pekka Sauri kolumnissaan.
Iittalan junaturma tapahtui 4. maaliskuuta 1940, kun pohjoisesta tulossa ollut pikajuna ja etelästä tullut ylimääräinen juna törmäsivät yhteen. Onnettomuudessa kuoli 31 henkilöä, joista 15 oli Ruotsiin evakkoon matkalla olleita lapsia.
Viikkoa myöhemmin 12. maaliskuuta 1940 tapahtui Suomen historian eniten uhreja vaatinut junaonnettomuus Turengissa Riihimäen ja Hämeenlinnan välillä. Pohjoisesta tullut sotilaita ja hevosia Viipuriin kuljettanut juna törmäsi yhteen etelästä tulleen tavarajunan kanssa. Turmassa kuoli 39 ihmistä ja loukkaantui 69.
Eikä tässä kyllin. Kuusi päivää edellisestä onnettomuudesta 18. maaliskuuta 1940 tavarajuna törmäsi karjalaista siirtoväkeä kuljettaneeseen junaan Punkaharjulla Putikon asemalla. Tässä turmassa kuoli 14 ja loukkaantui 23 henkilöä.
Miksi nostan esiin talvisodan aikaisia junaonnettomuuksia?
No siksi, että sinä et todennäköisesti tiennyt niistä mitään ennen kuin niistä kerroin. Onnettomuuksista ei sodan aikana uutisoitu missään mediassa. Tietoa tällaisista vastoinkäymisistä ei tietenkään haluttu antaa viholliselle eikä myöskään kotirintamalle mielialan ylläpitämisen nimissä. Tieto onnettomuuksista tuli julkiseksi vasta myöhemmin, jolloin ne eivät olleet enää uutisia.
Lue myös: Pekka Saurin kolumni: Venäjän hybridisota täydessä käynnissä – tältä näyttää demokratian puolustustaistelu
Suomen viestintämaisema perustui tuolloin painettuihin sanoma- ja aikakauslehtiin ja Yleisradion radiolähetyksiin, joita oli kuultavissa vain osan vuorokaudesta. Televisio tuli Suomeen vasta 1950-luvulla. Hidasta mediaa oli verrattain helppo valvoa ja säädellä poikkeusoloissa. Tietojen julkistaminen oli monen kynnyksen takana.
Tietenkin huhut ja kuulopuheet liikkuivat turuilla ja toreilla. Valtiovalta yritti suitsia huhuja julistekampanjoilla: “Vihollinen kuuntelee – lörpöttelijä voi tietemättään pettää isänmaansa”, “Kuulut kotirintamaan: tukahduta jokainen huhu – kuulopuhe – juoru”.