Historiasta pitää viisastua, oli viisastuminen jälkiviisautta tai ei, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Kesäkuu 1964. Kaunista ja lämmintä. Olen lähdössä filtin kanssa nurtsille lueskelemaan. Kirjahyllystä osuu silmään nimimerkki Ollin teos Vot, Iivana – jatkosodan aikana propagandatarkoituksessa ja mielialoja ylläpitämään julkaistu pakinakokoelma.
Isä sattuu hoksaamaan kirjan kädessäni ja sanoo kiusaantuneen näköisenä, että jos nyt kuitenkin veisin julkiselle paikalle jotakin muuta lukemista. En ymmärrä mitä hän tarkoittaa, mutta teen hänen toiveensa mukaan.
Tämä on muistini mukaan ainoa kerta elämässäni, kun suomettuminen suoranaisesti rajoitti tekemisiäni.
Lue myös: Pekka Saurin kolumni: Etätyöläisten ja lähityöläisten väliin repeää kuilu
Ylen ohjelmasarja Kylmän sodan Suomi on nostanut suomettumisen jälleen kriittiseen keskusteluun, ja hyvä niin. Historiasta pitää viisastua, oli viisastuminen jälkiviisautta tai ei. Vot, Iivana -tapauksen jälkeen mikään taho ei ole estänyt minua ajattelemasta, puhumasta, kirjoittamasta tekemästä mitään, mitä olen halunnut ajatella, puhua, kirjoittaa tai tehdä.
Kylmän sodan aikana rakensin kenenkään asiaan puuttumatta tietoisuuteni länsimaisen ja erityisesti angloamerikkalaisen kulttuuriperinnön varaan. Kun presidentti valittiin jatkokaudelle ilman vaaleja 1974, teimme penkkariauton nokalle ison kyltin, jossa luki "Ylioppilaakso poikkeuslailla". Emme varmasti olleet tätä itse keksineet, vitsi oli aikansa meemi. Ei sitäkään kukaan yrittänyt sensuroida.