Pekka Saurin kolumni: Venäjän hybridisota täydessä käynnissä – tältä näyttää demokratian puolustustaistelu

Sodankäynnin keinot ovat monet. Keskeinen ase on länsimaiden sitominen jatkuvaan "keskusteluun" Venäjän turvallisuusintresseistä. Aika rohkea strategia autoritääriseltä valtiolta, joka valtasi merkittävän osan toisen valtion aluetta vuonna 2014 ja miehittää sitä edelleen. Mutta näyttää toimivan.

Demokratia on maailmassa harvinainen yhteiskuntamalli. The Economist Intelligence Unitin vuosi sitten julkaiseman indeksin mukaan maapallon asukkaista noin kahdeksan prosenttia elää täydessä demokratiassa. Noin 36 prosenttia elää täyden autoritäärisen vallan alla ja loput sillä välillä. Suomen demokratia arvioitiin kuuden kärkeen.

Autoritääriset valtiot pyrkivät vahvistamaan valtaansa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kaukaiselta tuntuu Francis Fukuyaman Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen esittämä visio, jonka mukaan ihmiskunnan historia oli päättynyt liberaalin demokratian voittoon. 

Mikä on demokratian puolustuskyky ja -tahto Suomessa vuonna 2022?

Edustuksellinen demokratia hataroituu. Aluevaalien äänestysvilkkaus jäi alle puoleen äänioikeutetuista. Yli puolet ei nähnyt äänen antamista vaivan arvoiseksi. Viime kesäkuun kuntavaalien äänestysprosentti oli 55. Valittujen päättäjien mandaatti käy ohueksi. 

Pelkkä äänestysaktiivisuus ei tietenkään ole ainoa kansanvallan tilan mittari. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhä useamman ulottuville tulleet digitaaliset keskustelualustat ovat laajentaneet yhteiskunnallista keskustelua, vaikkeivät ehkä syventäneet. Joka tapauksessa julkinen keskustelu on nyt yhä useamman kansalaisen ulottuvilla.

Vakava vaara demokratian itsepuolustukselle on negatiivisuusharha, jota uudet keskustelualustat ruokkivat.

Julkaisukynnyksen madalluttua ilmoille pihisee paljon aiemmin pidäteltyä kiukkua, katkeruutta ja epäluuloa. Pahimmillaan keskustelu näyttää silkalta riitelyltä ja väärinajattelijoiden nimittelyltä, vaikka ylivoimainen enemmistö puheenvuoroista on aivan asiallisia.

Negatiivisuusharhaa vahvistaa niin vanhan kuin uudenkin median ikiaikainen lainalaisuus: uutisiksi nousevat poikkeamat normaalista, ja poikkeamat ovat useimmiten negatiivisia. Konflikteja, onnettomuuksia, epäonnistumisia, rikoksia ja mitä kaikkea kamalaa onkin.

Äkkinäinen voisi päätellä, että Suomen tasavallassa on kaikki pielessä ja menossa vielä enemmän pieleen. Korruptio rehottaa, ja totalitarismi vaanii nurkan takana.

Tällaista vaikutelmaa pyrkivät demokratian viholliset kaikin tavoin kärjistämään. 

On kohtalon ivaa, että samaan aikaan kuin vapaissa demokratioissa harjoitellaan uuden teknologian mahdollistamaa avointa ja moniäänistä keskustelua, diktatuurit puhuvat yhdellä jyrisevällä äänellä ja pyrkivät vaientamaan eriävät mielipiteet. 

Suomi on planeetan onnistuneimpia yhteiskuntia, ja meikäläisillä kai pitäisi olla sen mukainen vastuu demokratian puolustamisessa ja vahvistamisessa. Yritetään nyt kuitenkin puolustaa sitä kahdeksaa prosenttia, ettei vapaiden demokratioiden osuus pääse siitä enää pienenemään.

Uusia keskustelumahdollisuuksia kannattaa käyttää pikemminkin yhteisymmärryksen vahvistamiseen kuin sen hajottamiseen. Seuraavasta puheenvuorostasi alkaen.

Katso myös: Vuosisatojen historia ja Putinin mieli – kolme syytä, miksi Venäjä on niin kiinnostunut Ukrainasta.

*Korjaus kello 9.20: Krim vallattiin Ukrainalta vuonna 2014, ei vuonna 2012 kuten tekstissä aiemmin sanottiin.