Kun on joutunut seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi pidättäytymään, käymään psykoanalyysissa sekä ottamaan vastaan niin henkisiä kuin fyysisiäkin iskuja, on perspektiiviä auttaa muita kaltaisiaan. Tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Stålström, 68, on omistanut elämänsä homoseksuaalien ja muiden leimattujen vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen. Hän uskoo, että ihmisen pitää itse olla se muutos, jonka haluaa maailmassa nähdä.
Olli Stålström makasi 25-vuotiaasta 30-vuotiaaksi asti neljä kertaa viikossa psykoanalyytikon sohvalla. Hän yritti tahdonvoimalla muuttaa itseään heteroksi.
– Ymmärsin olevani homo jo alle kymmenvuotiaana. Pyrin ensin muuttamaan seksuaalista suuntautumistani kirkon oppien mukaisesti pidättäytymällä. Kun se ei onnistunut, aloitin omasta aloitteestani psykoanalyysin, Stålström kertoo.
– Tapaamisissa analyytikko istui mitään sanomatta takanani samalla, kun minä syyttelin äitiä ja isää ja koetin analysoida itseäni. Ideana oli, että kun saisin tarpeeksi purkautua, seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin muuttuisi.
Ei se muuttunut.
– Tulin vihaiseksi, menetin mielenterveyteni ja vaurioiduin. Masennus, josta olin kärsinyt pitkin ikää, paheni.
Tulenpalavaksi aktivistiksi
Vuonna 1974 Stålström täytti 30 vuotta, homouden sairausleima poistettiin Yhdysvalloissa ja Suomeen perustettiin Seta.
– Silloin päätin, että olen hullu, jos jatkan tätä. Tein radikaalin suunnanvaihdon psykoanalyytikon sohvalta tulenpalavaksi aktivistiksi ja lähdin mukaan kirjoittamaan Setan periaateohjelmaa.
