Adventistiyhteisössä kasvanut Veikka Putkisaari kohtasi eheyttäjänsä historiallisessa oikeudenkäynnissä. Nyt hän kertoo, kuinka intohimoisen nuoren saarnaajan elämä ajautui umpikujaan eheytyshoitojen vuoksi.
Tampereella kasvanut Veikka Putkisaari haaveili nuorena pastorin ammatista. Seitsemännen päivän adventistien yhteisössä kasvaneella nuorella oli hyvät puheenlahjat, eikä ollutkaan ihme, että hänestä tuli intohimoinen saarnaaja jo 16-vuotiaana. Aluksi hän saarnasi omassa seurakunnassa, myöhemmin adventtikirkoissa ympäri Suomen.
Puheissaan Putkisaari korosti erityisesti sitä, miten seurakuntalaisten tulisi ottaa uskon asiat vakavammin.
– Ajattelin, että miksi emme ole yhtä fanaattisia meidän uskostamme kuin vaikka jääkiekkofanit. Eikö uskon pitäisi olla paljon suurempaa kuin jääkiekkopeli? Putkisaari kuvailee ajatuksiaan.
Veikka Putkisaari kertoo kokemuksistaan Paratiisi vai painajainen -dokumentissa.
Putkisaari oli myös ankara itselleen. Hän teki kaikkensa, jotta tulisi paremmaksi kristityksi. Hän vietti tunteja seurakunnan kirjastossa ahmien adventismikirjallisuutta, kuten profeetta Ellen Whiten teoksia.
– Tuntui, että se on niin paljon arkielämää suurempaa, joten se kiehtoi minua valtavan paljon. Se on vähän kuin fantasiamaailmaa, jossa kerrotaan, minkälainen on taivas ja mitä tapahtuu ihmisille silloin kun Jeesus tulee takaisin.
Asian ytimessä.doc: Paratiisi vai painajainen
Toimittaja Iriz Silander on neljännen polven adventisti, joka on saanut turvallisen lapsuuden yhteisön parissa.
Kaikilla ei kuitenkaan ole sama kokemus. Dokumentissa Silander tapaa kirkosta eronneen ystävänsä Rosen sekä eheytyksen uhriksi joutuneen Veikan. Mitä kirkko ajattelee homoseksuaalisuudesta, eheyttämisestä tai avoliitoista?
34:39Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Homoseksuaalisuus oli ongelma
Jo yläasteella Putkisaari huomasi, että hänellä oli romanttisia tunteita oman ikäisiään poikia kohtaan. Hän kuitenkin piti tunteet omana tietonaan.
– Homoseksuaalisuus oli ainakin silloin seurakunnassamme tabu. Toisaalta se oli myös vitsien aihe. Olin oppinut, että homoseksuaalisuus on asia, jota katsotaan huonossa valossa. Sanottiin, että sen harjoittaminen on syntiä.
Putkisaari ei kyseenalaistanut oppimaansa, vaan kohdisti kritiikin itseensä.
– Ajattelin, että jos minulla on näitä tunteita, minussa on jotain vikaa.
– Olin aina ajatellut eläväni kristillistä ihannekuvaa todeksi. Että löydän puolison seurakunnasta, menen naimisiin ja saan perheen.
Lukion toisella luokalla ristiriita kasvoi niin isoksi, että Putkisaari päätti uskoutua seurakunnassa tapaamalleen pariskunnalle.
Elokuun lopussa vuonna 2019, Putkisaaren ollessa 17-vuotias, hän kertoi pariskunnalle huolistaan. Siitä, että hänellä oli tunteita poikia kohtaan ja että hän katsoi pornoa, ja häpesi näitä asioita.
– Koin, että voin luottaa heihin. Kun sitten kerroin ristiriidastani, heidän ensimmäinen reaktionsa oli, että homoseksuaaliset tunteet ovat ongelma, mutta ne voi parantaa.
Pariskunta kertoi tilanteesta seurakunnan johdolle, joka ei kuitenkaan nähnyt syytä huoleen ja katsoi, että Putkisaari voi edelleen osallistua seurakunnan toimintaan.
Eheyttäminen kesti puolitoista vuotta
Seurakunnan näkemyksestä huolimatta pariskunta alkoi itsenäisesti järjestää tapaamisia, joiden päämääränä oli muuttaa Putkisaaren homoseksuaalisia tunteita. Tapaamisissa käsiteltiin esimerkiksi Putkisaaren isäsuhdetta.
– Perinteisessä eheytysajattelussa ajatellaan, että ei ole ollut turvallista suhdetta omaan isään. Että silloin kun kiintymyssuhde omaan isään on huono, se saattaa murrosiässä seksuaalisoitua, mistä johtuu homoseksuaalisuus. Ei ole ollut miehen roolia tai on liian paljon naisellista energiaa, Putkisaari kuvailee.
Putkisaari kertoo pariskunnan toimineen omatoimisesti. He myös yrittivät rajoittaa sitä, että Putkisaari kertoisi eheyttämisestä muille seurakuntalaisille.
Pariskunta ja Putkisaari kokoontuivat noin kerran viikossa, mutta soittelivat lähes päivittäin. Kokoontumistila oli varattu kolmeksi tunniksi, mutta pisin tapaaminen kesti jopa yhdeksän tuntia.
– Käytännössä se tarkoitti sitä, että etsimme syitä sille, miksi olen homoseksuaali.
Keskusteluiden lisäksi tapaamisissa käsiteltiin kirjallisuutta, joka keskittyi homoseksuaalisuudesta parantamiseen hengellisyyden avulla. Putkisaari osallistui lisäksi miestenpiiriin, jonka tavoitteena oli hänen maskuliinisuutensa vahvistaminen.
Putkisaari asensi myös omaan puhelimeensa applikaation, jonka avulla pariskunnan toinen osapuoli sai näyttökuvia Putkisaaren puhelimesta.
– Se liittyi siihen, kun katsoin välillä aikuisviihdettä. Piti ikään kuin monitoroida sitä, mitä teen älylaitteillani.
Eheytyshoidot aiheuttivat henkistä pahoinvointia
Putkisaarelle tehdyt eheytyshoidot kestivät puolitoista vuotta. Hän lopetti hoidot itse samana keväänä kun valmistui ylioppilaaksi. Henkinen kuorma oli kasvanut liian suureksi.
– Minulle tuli tunne, että nyt riittää. Ajattelin, että nyt minun pitää kiinnittää huomioni omaan hyvinvointiini, eikä koko ajan yrittää parantaa ja tehdä itsestäni parempaa kristittyä ja adventistia.
Veikka Putkisaari dokumentin kuvausten yhteydessä kesäkuussa 2025.
Putkisaari katkaisi välit pariskuntaan ja myös kiinnostus kirkon toimintaan koki kolauksen. Hän kertoi tapahtuneesta läheisilleen ja sai tukea sille, että pariskunta oli toiminut häntä kohtaan väärin.
Lopulta Putkisaari teki rikosilmoituksen asiasta.
– Koin itse, että on tärkeää tehdä rikosilmoitus, sillä jokainen väärinkäyttö, on se fyysinen tai henkinen, on hyvä tutkituttaa viranomaisilla.
– Koska kysymys oli eheytyshoidosta, en uskonut, että asia etenee. Kun kuulin, että asia etenee oikeuteen, sisälläni nousi toivo siitä, että ehkä oikeuden saaminen onkin mahdollista.
Tapausta käsiteltiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa tämän vuoden keväällä. Syytetty pari kiisti syytteen.
Oikeus kuitenkin katsoi pariskunnan toiminnan aiheuttaneen Putkisaaren terveyden vahingoittumista ja heidät tuomittiin pahoinpitelystä sakkoihin. Tuomio on lainvoimainen.
– Se tuntuu erittäin hyvältä, mutta myös historialliselta, koska tämä oli tiettävästi ensimmäinen oikeustapaus, joka liittyi eheytyshoitoihin. Koen saaneeni kokemuksen kuulluksi tulemisesta.
– Tiedän todella paljon sateenkaarihenkilöitä, jotka ovat joutuneet eheytystoiminnan uhriksi. Halua omistaa tämän tuomion myös heille, Putkisaari jatkaa.
Kokemus ei vienyt uskoa
Oikeudenkäynti aiheutti adventtiyhteisössä keskustelua ja moni toivoi kirkolta kantaa eheytyshoitoihin. Kirkko painotti julkilausumassaan, etteivät kirkko tai sen seurakunnat tue tai järjestä eheytyshoitoja.
Suomen Adventtikirkon kannanotto eheytyshoitoihin liittyen
Suomen Adventtikirkko ja sen seurakunnat eivät tue eivätkä järjestä seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseen tähtääviä eheytyshoitoja eivätkä ohjaa henkilöitä ko. hoitoihin, koska tiedostamme toimintaan liittyvät mahdolliset haitat.
Suomen Adventtikirkon yhteydessä ei toimi eheytyshoitoja antavia järjestöjä tai muita tahoja. Mikäli henkilö kokee tarvitsevansa tai ymmärrämme hänen tarvitsevan ammatillista apua, pyrimme ohjaamaan hänet terveydenhuollon ammattihenkilöstön piiriin.
Kaikenikäisten vaikutuspiirissämme olevien henkilöiden hyvinvointi on meille tärkeää. Toivomme, että yksittäiset jäsenemme toimivat em. periaatteiden mukaisesti eivätkä järjestä tai tue eheytyshoitoja.
Mutta menettikö Putkisaari kokemustensa myötä uskon?
– Usko on jotain niin henkilökohtaista, että mielestäni tällaisetkaan kokemukset eivät voi meidän uskoa viedä. Se voi viedä luottamuksen yhteisöön tai hengellisten instituutioiden toimintaan, mutta se ei vie uskoani pois.
