Zimbabwessa homoavioliitot on kielletty ja miesten välinen seksi on rikos, josta rangaistuksena on vankeus. MTV Uutiset tapasi seksuaalivähemmistöön kuuluvan miehen Bulawayossa.
Zimbabwessa talot ja pihat tuppaavat olemaan aitojen ja muurien takana, toiset matalampien, toiset korkeampien, ja piikkilangalla kruunattuna. Eristäytymisen syynä on rikollisten torjuminen.
Mutta eräiden harkkoaitojen sisäpuolella on heitä, joiden rikos on julkisuudessa olla oma itsensä.
Shelton, 23, oikoo muodikkaita silmälasejaan sateenkaaren väreillä maalatun seinän edessä. Näkee, että hän on tottunut olemaan kameran edessä. Shelton tekee töitä mallina, mutta se ei ole tämän haastattelun pääasia.
Sheltonin kotimaassa Zimbabwessa homoseksuaalisuus on yhä rikos.MTV / Janne Hopsu
Sheltonin perhe lähetti poikansa sisäoppilaitokseen pois naapureiden silmistä, mutta nyt mallin töitä tekevä mies puhuu seksuaalivähemmistöjen puolesta.
"Homous on yhä tabu"
Homoseksuaalisuus on rikos kymmenissä Afrikan maissa. Siitä voi seurata vähintään vuosien vankeusrangaistus, pahimmillaan kuolemantuomio.
– Olen kristitty ja ehdottomasti kotona, kirkossa, tai lähiympäristössäni homous on tabu. Sitä pidetään paholaisen tekona, epäluonnollisena.
Hyvin perinteiset heteromieskäsitykset jylläävät Zimbabwessakin.
Shelton myöntää, ettei elämä ole helppoa, ja hänen on yritettävä luovia rooliodotusten keskellä.
Edes kaikkein tärkein, eli oma perhe, ei hyväksynyt Sheltonia, vaan tekivät kaikkensa yrittääkseen vaimentaa hänet.
Heidän mielessään pojassa oli jotain väärää, kun poika tykkäsi pukeutua hameisiin ja meikata, eikä viihtynyt poikien leikeissä.
– Uskon, että perheeni halusi etäännyttää minut yhteiskunnasta. He laittoivat minut sisäoppilaitokseen, jotta naapurit eivät näkisi, millainen persoona olen.
Ulkopuolelta saapuneiden uskontojen vaikutus
Samankaltaista tarinaa kertoo myös Sheltonin ystävä Kai.
Hänkin on syvästi kristitystä perheestä, jonka on ollut vaikeaa hyväksyä oma poika. Seksuaalisen suuntautumisen takia hän melkein joutui vankilaan.
Korviin tulee tuomitsevaa kommentointia. Suvun musta lammas, kuten hän itseironisesti kuvailee itseään.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vaihdellut jättimantereella ajan saatossa.
Lähi-idän yksijumalaiset uskonnot, islam ja eurooppalaisten siirtomaavaltojen tuoma kristinusko, tiukkoine tulkintoineen ja oppeineen ovat jättäneet jälkensä.
Tämä näkyy yhä monen Afrikan valtion homoseksuaaleja tukahduttavassa lainsäädännössä, pahimmillaan kuolemanrangaistuksen uhalla. Joissakin maissa rikoslaki ulottuu vain miesten välisiin suhteisiin.
Homoseksuaalisuuden ilmaisemisen kriminalisointi on kirjattu lakiin myös Britannian entisessä siirtomaassa Rhodesiassa, joka itsenäistyi vuonna 1980 ja tunnetaan nykyään Zimbabwena.
Arvokamppailua käydään yhä
Maata siitä asti hallinneen ZANU-PF-puolueen pitkäaikainen presidentti Robert Mugabetulkitsi afrikkalaista sosiaalihistoriaa ja nykypäivää omalla käänteisellä tavallaan. Hänen mukaansa homoseksualismi on "valkoinen tauti", viitaten kolonialismin perintöön.
Seksuaalivähemmistöjä ahdistelevat myös tämän päivän yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset konservatiivikristityt. Heidän mielestään homous on "vieras ideologia", joka ei kuulu "perhearvoihin". Eli toisin sanoen näiden kristillisten ryhmien arvoihin.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin päätös lopettaa Yhdysvaltain kehitysapuviraston Usaidin toiminta on Amerikka ensin -ideologiaa.
Se on myös osa vanhoillista arvomaailmaa ja poliittista liikehdintää, mikä kohdistuu niin seksuaalikysymyksiin, sukupuolikäsityksiin kuin aborttiin.
Jos seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavat eivät tee suorastaan jumalia uhmanneen Sisyfoksen työtä, asenteita riittää muutettavaksi, myös Sheltonilla.
Shelton löysi apua, neuvoja ja olkapäätä
Shelton käy Bulawayossa toimivassa kansalaisjärjestöpohjaisessa Sexual Rights Centerissä (SRC). Keskus, eli jutun alussa mainittu sateenkaaren väristen muurien paikka, on toiminut vuodesta 2007 muun muassa seksityöläisten, hiv-positiivisten ja seksuaalivähemmistöjen tukena.
Se tarjoaa olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa, neuvontaa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, kirjaston, nettiyhteyden, itsetunnon kohotusta, sekä mahdollisuutta kohdata samankaltaisia yhteiskunnassa syrjittyjä ihmisiä turvallisesti.
Bulawayon Sexual Rights Centerin muurin maalauksissa tuetaan syrjittyjä kohottamaan ääntään.MTV / JANNE HOPSU
SRC on saanut ja saa tukea ulkomaisilta instituutioilta ja kansainvälisiltä kansalaisjärjestöiltä, myös nyt toimintansa alas ajavalta Usaidilta. Ruohonjuuritasoa pyörittävät paikalliset.
Yksi kehitysohjelmista on My Body. My Future, mistä myös Shelton puhuu. Sitä tukee Suomen ulkoministeriö, Plan International Suomi ja suomalaisia lahjoittajia.
Mutta miten nuori löytää Bulawayon SRC:iin? Sitä kun ei kadunvarsilla ja mediassa mainosteta.
Sana kiertää hiljaisemmin. Shelton sanoo kuulleensa siitä tädiltään, jonka kanssa hän myös tuli sinne ensimmäisen kerran.
"Kotiin palattuani asiat alkoivat muuttua"
Keskuksen vaikutus oli hänelle itsetuntoa ja identiteettiä vahvistava, jopa mullistava, heti ensimmäisestä käyntikerrasta.
Joku kertoi hänelle oikeuksistaan ja puhui seksuaaliterveydestä. Sitä ennen hän ei halunnut edes puhua seksuaalisuudesta.
– Kun palasin kotiin, asiat alkoivat muuttua. Aloimme puhua siitä, kuka olen, mikä minua vetää puoleensa ja on elämääni, hän toteaa ja sanoo löytäneensä persoonallisen äänensä, oman minänsä.
Perhe ryhtyi tukemaan poikaansa, mallintöitä myöten.
Yksi SRC:n olennaisista tavoitteista on saada myös nuorten vanhemmat mukaan keskustelemaan ja näkemään, mistä on kyse. Seksuaalisesta ja seksistä puhuminen lasten ja vanhempien välillä ei aina ole helppoa missään päin maailmaa.
"Olen haastanut normeja myös kirkossa"
Shelton haluaa vaikuttaa myös lähipiirinsä ulkopuolella.
– Olen myös kirkossa haastanut normeja. Homot ovat ihmisiä, Jumala rakastaa meitä kaikkia. Haastan stereotypioita, ja uskon että samoin tekee moni muukin. Pikkuhiljaa maassamme ymmärretään meitäkin.
Tälle henkiselle maalialueelle on kuitenkin vielä matkaa, vaikka jonkinlaista liikahdusta on tapahtunut.
Shelton ei ole joutunut fyysisen väkivallan uhriksi, mutta hän ei kulje avoimesti kumppaninsa kanssa. Uhkauksia ja kommentteja hän joutuu kuulemaan.
Miljoonakaupunki Bulawayossa homot sentään voivat olla olemassa, maaseudulla se on yhä tabu, hän kertoo.
– Pelaan varman päälle. Täällä voi olla poikaystäviä, mutta se ei ole julkista. Muut ajattelevat, että kyseessä on serkku, veli tai ystävä.
"Kuoriuduttuani minusta tuli perhonen"
Sheltonin t-paidassa on iso M-kirjain, sen alla lukee Misters of Zimbabwe. 2025: Men of Distinction. Onko, stereotyyppisesti ajateltuna, mallimaailmassa helpompi olla homo?
– Suurin osa ihmisistä miettii, että muotimaailma on lähinnä homomiehille. Tästä on hyötyä, koska ihmiset ajattelevat, että se antaa tilaa homoille. Joten siinä ympäristössä on helpompaa olla, koska ihmiset kuitenkin liittävät sen homoihin.
Kenelle tahansa soisi kokevan löytää oma identiteetti, hyväksyä sen ja elää sitä avoimesti.
– Kun mietin menneisyyttäni, olin kuin toukka, suljettu kotelo. Mutta täällä sain oppia lisää ja lisää asioita. Kuoriuduin ulos ja minusta tuli se kaunis perhonen, joka nyt olen, Shelton summaa.
