"Olin toinen nainen, mutta nyt olen vaimo" – nainen kertoo, kuinka rakastui varattuun mieheen

Toinen nainen symboloi monelle hetken huvia, joka unohtuu pian. Moni pitää urbaanina legendana sitä, että mies jättäisi vaimoaan toisen naisen vuoksi. Voiko pettämisestä alkanut suhde muuttua vakavaksi?

Juuri niin tapahtui Kirsten Piccini -nimiselle naiselle, joka kirjoitti kokemuksestaan Cosmopolitan-sivustolla otsikolla "Olin toinen nainen – mutta nyt olen vaimo".

– En usko, että toiseksi naiseksi ajatumista suunnitellaan, Piccini kirjoittaa.

Hän ei usko, että kukaan tarkoituksella haluaa itseään pidettävän "lutkana tai kodinrikkojana", mutta jokin tietty hetki elämässä voi olla ratkaiseva. Silloin asioita vain tapahtuu.

– En todellakaan koskaan kuvitellut rakastuvani naimisissa olevaan mieheen, mutta rakastuin, Piccini kirjoittaa omasta ratkaisevasta hetkestään.

Nainen kertoo, että vaadittiin vain hymy, nopea kädenpuristus ja tervehdys. Ne riittivät sinetöimään Piccinin kohtalon ja tulevaisuuden.

"Ei todellista kiinnostusta rikkoa avioliittoa"

Piccini kertoo, että John oli uusi työntekijä heidän työpaikallaan. He olivat työkavereita, mutta eivät viettäneet paljon aikaa yhdessä. Vuoden ajan he näkivät toisiaan käytävillä, vaihtoivat kuulumisia kahvilassa, myöhemmin pitkiä keskusteluja parkkipaikalla.

– Varaslähdön sijaan suhteemme kehittyi vähitellen.

Piccini kertoi, että työtoverit flirttailivat ja vitsailivat keskenään, mutta pitivät kuitenkin välimatkaa.

– Olin sinkku ja tapailin jotakuta silloin, eikä minulla ollut mitään todellista kiinnostusta rikkoa avioliittoa.

Piccini kertoo menneisyyteensä mahtuneen jos jonkinmoista suhdetta, mutta naimisissa olevaan mieheen hän ei halunnut sekaantua.

– Kuvittelin liikaa kipua, hämmennystä ja pahempaa, tietoa siitä, että suhteemme olisi alkanut petoksesta.

"Olin löytänyt kumppanin"

Kun suhde muuttui ystävyydeksi, oli molempien kokemia tunteia vaikea jättää enää huomiotta.

– Lähetimme toisillemme sähköpostia tai keksimme syyn olla samassa rakennuksessa. Flirttailua, hienovaraista, mutta laskelmoitua, haluaisin ajatella, että testasimme toisiamme minimoidaksemme vahingot, jos päättäisimme ottaa seuraavan askeleen.

Piccini kertoo ystäviensä sekä tukeneen että varoitelleen. Perhe toivoi Piccinille onnea, mutta oli huolissaan siitä, että Piccini katkeroituisi toisen naisen roolistaan.

– Mutta sydämeni tiesi, että olin löytänyt kumppanin, ja kaikkien keskustelujemme jälkeen ymmärsin, että tämä mies tiesi kaiken minusta, ja rakasti minun sen vuoksi ja jossain tilanteissa siitä huolimatta. Siitä hetkestä olimme se pariskunta. Se, jolla oli salaisuuksia. Ne ihmiset, joiksi ei ikinä kuvittelisi muuttuvansa. Se pariskunta, joka hiiviskelee ympäriinsä, soittelee aikaisin aamulla tai hyvin myöhään illalla.

Piccini kertoo, ettei aina pitänyt nimistä, joiksi häntä selän takana kutsuttiin. Hän ei myöskään ollut iloinen tuntiessaan tarvetta selitellä ja puolustella suhdettaan ihmisille, joilla ei ollut oikeutta kysyä siitä alunperinkään.

– Mutta kuten rakastuneet tekevät, jätimme täysin huomiotta kaiken, paitsi toisemme.

"Poikkeus, ei sääntö"

Lopulta John pyysi vaimoltaan avioeroa.

– Se oli helpoin ja sopuisin avioero, jonka olen koskaan nähnyt. He jakoivat rahansa ja huonekalunsa, tekivät päätöksiä koiriensa suhteen, ja syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 pienessä oikeustalossa New Jerseyssä tuomari päätti heidän avioliittonsa samalla, kun uutisoitiin kaksoistornien sortumisesta. Se oli alkujen ja loppujen päivä.

Tilastot ja useat pariskunnan läheisimmistä ystävistä kertoivat, ettei suhde voisi kestää. Mutta onko pettäjä aina pettäjä?

– 14 vuotta myöhemmin olemme selvinneet vanhempien menetyksestä, neljästä vuodesta hedelmättömyyttä, pelottavasta ja kalliista koeputkihedelmöityksestä ja kauniiden kaksospoikiemme vanhemmuudesta. Luulen, että on turvallista sanoa, että tänä päivänä olemme kestäneet tarpeeksi myrskyjä – alkaen hänen avioerostaan – ollaksemme varmoja, että olemme paljon vankemmalla maaperällä nykyään, Piccini kertoo.

Piccinin tarina osoittaa, että joskus tarinoilla todella on erilainen loppu kuin voisi kuvitella.

– Joskus sitä on poikkeus, eikä sääntö. Joskus sitä saa onnellisen lopun todella surkeaan alkuun. Haluan ajatella, että meidän (onnellinen loppumme) tuli sinä päivänä, kun hän pujotti timanttisormuksen sormeeni ja sen sijaan, että olisin ollut toinen nainen, minusta tuli hänen vaimonsa.

Lähde: Cosmopolitan

***