Norjalaisten rajun huijauksen jäljet katosivat – Lahden dopingjutun rikostutkija muistuttaa: "Olisi jäänyt pimentoon"
Norjan mäkihypyn hyppypukuhuijaukseen ei päästy kunnolla käsiksi urheilun omin valvontakeinoin. Suomen maastohiihdon dopingjärjestelmä olisi puolestaan jäänyt pitkälti pimentoon ilman viranomaisten pakkokeinoja.All Over Press
Lahden dopingskandaalin selvittelyssä mukana ollut Keskusrikospoliisin entinen rikostutkija Kimmo Nokkonen lisäisi huippu-urheilussa tapahtuneet huijaukset petosrikosten alle.
Huippu-urheilussa tapahtuva dopinginkäyttö, välinehuijaukset ja kilpailumanipulaatio päätyvät harvoin viranomaisten tutkittavaksi.
Urheilun omilla valvontamenetelmillä päästään yleensä kiinni vain vilpistä hyötyneisiin urheilijoihin, mutta taustalla mahdollisesti toimiva järjestelmä jää pimentoon.
2000-luvun urheilun suurissa väärinkäytöspaljastuksissa yhdistävänä tekijänä on, että niissä kaikissa apuna ovat olleet viranomaisten pakkotoimet.
Keskusrikospoliisissa 30 vuoden uran tehnyt rikostutkija Kimmo Nokkonen nostaa esiin tarpeen urheilupetoksen lisäämisestä lakiin. Lahden dopingskandaalia seuranneesta rikostutkinnasta uransa vaativimman juttukokonaisuuden saanut Nokkonen pohtii asiaa tuoreessa tietokirjassaan Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä (Docendo 2026).
– Nythän meillä on niin, että nykyiset rikoslainsäädökset eivät sovellu urheilun kilpamanipulaation tutkimiseen saatikka dopinginkäytön tutkimiseen, Nokkonen kertoo MTV Urheilun haastattelussa.
– Rikoslakiin tulisi silloin säätää erilliset säännökset tai jo olemassa olevia säännöksiä pitäisi täydentää sillä tavalla, että tämä olisi mahdollista.
Trondheimin hyppypukuskandaali esimerkkinä
Urheilupetoksena voitaisiin tutkia paljon muutakin kuin dopingin kautta tehtyjä väärinkäytöksiä. Hyvänä esimerkkinä toimii Trondheimin MM-kisoissa paljastunut Norjan mäkihyppymaajoukkueen hyppypukuhuijaus.
– Jos nyt ajatellaan, että hyppypukujen manipulointia olisi voitu lähestyä urheilupetoksen kautta, niin silloin olisi varmasti pystytty selvittämään huomattavasti laajemmin sitä toimintaa, mikä siihen liittyy, Nokonen aloittaa.
Trondheimin skandaali sai alkunsa, kun puolalaistoimittaja sai haltuunsa MM-kisojen aikana kuvatun videon, jossa Norjan maajoukkueen huoltaja ompeli jo tarkastettuihin hyppypukuihin vahvikenauhaa. Sen avulla hyppääjät saivat sääntöjä kiertämällä lisää ilmanvastusta hyppyihinsä.
Marius Lindvik menetti suurmäen MM-hopean Norjan hyppypukuhuijauksen paljastuttua.IMAGO/Eibner/ All Over Press
Norja menetti kotikisoissaan Marius Lindvikin hylkäyksen myötä suurmäen MM-hopean. Myös viidenneksi sijoittunut Johann Andre Forfang hylättiin. Kohun myötä Norjan mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Magnus Brevig ja pukuompelija Adrian Livelten jättivät tehtävänsä, mutta huijauksen laajuus jäi tutkimatta.
– Nythän se jäi urheilun oman valvontamekanismin tutkittavaksi, jolloin se rajattiin siihen yhteen mäkikisaan. Ja jäi kokonaan selvittämättä se, kuinka syvällä esimerkiksi Norjan hiihtoliitto oli siinä toiminnassa mukana, Nokkonen toteaa.
– Jokuhan sinne ompelijan on palkannut, ja on hankittu pelit ja vehkeet, että jossain vaiheessa tällainen päätös ompelutoiminnosta on tehty. Eikä varmaan kukaan usko oikeasti sitä, että se olisi otettu käyttöön vasta ennen sitä suurmäen kisaa, hän jatkaa.
Lindvik ja Forfang saivat Kansainväliseltä hiihtoliitolta FIS:ltä vain kolmen kuukauden kilpailukiellon, josta vähennettiin heidän keväällä 2025 suorittamansa väliaikainen kilpailukielto.
Kaksikko palasi syksyllä maailmancupin kisoihin heti uuden kauden alkaessa.
Saksa ja Itävalta tienraivaajina
Nokkonen myöntää, että urheilupetoksen säätäminen lakiin täytyisi lähteä liikkeelle EU-tasolta. Suomi ei voi yksittäisenä pienenä maana toimia ainoana ladun avaajana.
Dopinginkäytöstä on sen sijaan jo tehty rikosoikeudellisesti rangaistavaa EU:n suurista maista Saksassa ja Itävallassa. Pakkotoimien avulla maiden viranomaiset pystyivät vuoden 2019 Seefeldin MM-hiihdoissa iskemään kiinni laajamittaiseen veridopingjärjestelmään Operaatio Suoneniskuksi nimetyllä ratsialla.
– Siinähän yhdistyi kahden eri valtion, joissa dopinginkäyttö kilpaurheilussa on kriminalisoitu, viranomaisten toiminta, ja päästiin kiinni organisoituun dopingryhmään, Nokkonen selvittää.
Itävallan ja Saksan poliisiviranomaisten yhteistyönä tekemä ratsia Seefeldin MM-kisoissa 2019 on malliesimerkki pakkokeinojen käyttämisestä dopingtutkinnassa.imago images / Sammy Minkoff/ All Over Press
Itävallassa lakimuutos oli seurausta Italian poliisin vuoden 2006 Torinon olympialaisissa tekemän dopingratsian jälkipuinnista. Se ei tuonut mukanaan kokonaan uutta rikostunnusmerkistöä urheilupetoksesta, mutta laajensi petosrikosten soveltamisalaa huippu-urheilussa dopingin avulla saatuun taloudelliseen hyötyyn, kuten palkintorahoihin ja sponsorituloihin.
Saksassa sama tapahtui joulukuussa 2015 Venäjän valtiojohtoisen dopingjärjestelmän paljastumisen jälkeen.
Operaatio Suonenisku jäi menestyksestään huolimatta vain kahden maan toimenpiteeksi. Jos lainsäädäntö olisi ollut koko EU-alueella sama, tuloksena olisi voinut olla huomattavasti laajemman dopingvyyhdin paljastuminen.
Nokkonen luottaa urheiluoikeuden asiantuntijan Olli Rausteen esiin nostamaan väitteeseen, että Seefeld-tutkinnan keskiössä ollut lääkäri Mark Schmidt olisi käynyt tekemässä veritankkauksia myös Rukan maailmancupin kisoissa.
– Itävallan poliisi oli tuolloin yhteydessä Suomen keskusrikospoliisiin ja tiedusteli, oliko sillä mahdollisuutta avustaa asian tutkinnassa. Minunkin näkemystäni kysyttiin, Nokkonen kirjoittaa kirjassaan.
– Asia oli yksiselitteinen. Suomi ei voinut auttaa Itävaltaa tutkimuksissa, koska veridoping ei ollut, eikä ole vieläkään, Suomessa rikos, Nokkonen jatkaa.
Hiihtoliiton dopingjärjestelmä olisi voinut jäädä pimentoon
Nokkonen käy kirjassaan perusteellisesti läpi Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen jälkeen kaikessa karmeudessaan esiin tulleen maastohiihdon dopingtapauksen käänteitä.
Tässäkään asian laajempi paljastuminen ei olisi ollut mahdollista ilman viranomaistutkintaa. Siihen päästiin käsiksi, kun STT:n vuoden 1998 dopinguutisesta maksettuja kunnianloukkauskorvauksia alettiin käsitellä uudelleen petosrikoksena.
– Jos Lahteen ei olisi liittynyt oikeudenkäynnissä tapahtuneita rikoksia, niin sen osaltahan ei olisi koskaan tapahtunut esitutkintaa, Nokkonen huomauttaa.
– Sehän olisi jäänyt sitten noin kuuteen Hemohes-käryyn, ja se rakenteellinen doping, joka Hiihtoliitosta esitutkinnan kautta paljastui, olisi jäänyt kokonaan pimentoon.
Mika Myllylä (päällä), Harri Kirvesniemi, Jari Isometsä ja Janne Immonen kärysivät Lahden MM-kisoissa 2001 plasmanlaajentajan käytöstä. Myös Milla Jauho (nyk. Saari) ja Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo) saivat Hemohesin käytöstä kilpailukiellon.
STT:n jutun kohteena ollut hiihtäjä Jari Räsänen ja silloinen maastohiihtomaajoukkueen päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki tuomittiin vuonna 2011 yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta.
Hiihtäjistä Harri Kirvesniemi ja Jari Isometsä saivat vuonna 2013 puolen vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen perättömästä lausumasta oikeudenkäynnissä. Oikeus katsoi heidän johtaneen tuomioistuinta harhaan kertoessaan STT-oikeudenkäynnissä kiellettyjen aineiden käytöstä suomalaisessa hiihdossa.
Dopinginkäytöstä rikos myös Suomessa?
Urheiluun liittyvästä rikoslainsäädännöstä on hiljattain tullut avauksia kahdestakin eri suunnasta. Urheiluministeri Mika Poutala kertoi MTV Uutisten haastattelussa kannattavansa ottelu- ja kilpailumanipulaation kriminalisointia.
Tällä tarkoitetaan urheilukilpailun lopputulokseen tai yksittäisiin tilanteisiin vaikuttamista epäasiallisin keinoin, esimerkiksi lahjomalla urheilijoita häviämään tai aiheuttamaan ottelussa vedonlyönnin kannalta suotuisia tapahtumia.
Suomessa ilmiötä on esiintynyt ennen kaikkea jalkapallossa ja sen jäljet ovat monessa tapauksessa johtaneet Aasian vedonlyöntimarkkinoille.
– Se on mielestäni hyvä askel, koska ottelumanipulaatiothan ovat sellaisia, joissa saattaa olla mukana järjestäytynyttä rikollisuutta, kun mennään tarpeeksi pitkälle, Nokkonen kommentoi.
– Se on ehdottomasti se ensimmäinen juttu, joka pitää torjua, että järjestäytynyt rikollisuus ei löydä elintilaa kilpaurheilun liepeiltä.
Kimmo Nokkonen on tullut tunnetuksi muun muassa Lahden dopingskandaalista käynnistyneen rikostapauksen tutkijana.MTV Oy
Suomen urheilun eettinen keskus SUEK puolestaan yllätti urheilijat ehdottamalla dopinginkäytön tekemistä rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Suomessa säädetty laki dopingrikoksista koskee nykyisellään vain kiellettyjen aineiden valmistamista, maahantuontia, hallussapitoa ja levittämistä.
Suomen Urheilijat ry:n puheenjohtaja Teemu Ramstedt kritisoi SUEKin lakiasiainjohtajan Petteri Lindblomin ulostuloa toteamalla Helsingin Sanomien haastattelussa, että dopingkäytön kriminalisointi tekisi tilanteen kohtuuttomaksi urheilijoille, jotka joutuvat jo nykyisellään kantamaan yksin vastuun tapahtuneista käryistä.
Nokkonen ei tuomitsisi ehdotusta Saksan ja Itävallan mallista suoralta kädeltä.
– Voidaanhan siihen heittää sellainenkin ajatus, että kun niillä kriminalisoineilla pyritään siihen, että se kilpaurheilu olisi reilua, tasapuolista ja oikeudenmukaista ja suojaisi urheilijoiden terveyttä, niin ovatko tällaiset tavoitteet kohtuuttomia? Nokkonen kysyy.
– Eihän SUEK varmasti näillä esityksillä ole urheilijoita halunnut rangaista, vaan kyllähän niiden esitysten taustalla on se, että suojellaan kilpaurheilun reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Sitähän varmaan me kaikki haluamme.
Myös SUEKin pääsihteeri Teemu Japisson on aiemmin ehdottanut urheilupetoksen lisäämistä lakiin.
