Pasi Nielikäinen seurasi tulisilla hiilillä loukkaantuneena katsomossa, kun hänen joukkueensa HPK pesi SM-liigan finaalissa Ässät keväällä 2006. "Nivalan Cowboylle" jo ammattilaiskiekkoilijaksi pääseminen oli kova juttu. Vakuutusmyyjänä työskentelevä kaukaloiden ex-kovanaama sanoo kaipaavansa peliaikoja.
Pasi Nielikäisen tunteet olivat hyvin ristiriitaisia, kun hän seurasi HPK:n ja Ässien finaaleja keväällä 2006.
HPK:n nousu oli luonnollista jatkumoa voitetun runkosarjan jälkeen, eikä hämeenlinnalaisilla ollut mitään muuta mielessä kuin mestaruus. Nielikäisen omat playoffit olivat kuitenkin kaatuneet siihen, kun HIFK:n Jermu Porthenin taklaus oli rikkonut aiemmassa pudotuspelisarjassa hyökkääjän olkapään.
Voittajasta ei ollut lopulta epäselvyyttä. HPK voitti neljännen ottelun Porin täydessä jäähallissa 4–1 ja vei Suomen mestaruuden otteluvoitoin 3–1.
– Otteluiden seuraaminen katsomosta oli ihan yhtä helvettiä, Nielikäinen kertaa silloisia tunteitaan.
Se oli kuitenkin Nielikäisen ammattilaisuran huipennus. Nivalasta ponnistaneella pojalla ei ollut valtavia lahjoja, mutta hän taisteli itsensä liigakartalle ja pelasi lopulta 363 SM-liigan ottelua.
Vaikka Nielikäinen ei ollut peleissä, mestaruusjuhlissa hän oli isossa roolissa.
– Sanotaan näin, että ihan joka illalta ei ole muistikuvia. Ei kerrota nimiä, mutta eräskin pelaaja juhli useamman viikon, Nielikäinen hekottelee.
