Mainos
MM-JÄÄKIEKKO

KAIKKI 64 OTTELUA C MORESSA

Katso lisää

Nivalan Cowboy juhli olkapää romuna katsomossa HPK:n ensimmäistä kultaa – mestaruusjuhlat kestivät monta viikkoa: "Ihan joka päivältä ei ole muistikuvia"

3:59
MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen ennakoi SM-liigafinaaleja Tulosruudussa torstaina.

Pasi Nielikäinen seurasi tulisilla hiilillä loukkaantuneena katsomossa, kun hänen joukkueensa HPK pesi SM-liigan finaalissa Ässät keväällä 2006. "Nivalan Cowboylle" jo ammattilaiskiekkoilijaksi pääseminen oli kova juttu. Vakuutusmyyjänä työskentelevä kaukaloiden ex-kovanaama sanoo kaipaavansa peliaikoja. 

Pasi Nielikäisen tunteet olivat hyvin ristiriitaisia, kun hän seurasi HPK:n ja Ässien finaaleja keväällä 2006.

HPK:n nousu oli luonnollista jatkumoa voitetun runkosarjan jälkeen, eikä hämeenlinnalaisilla ollut mitään muuta mielessä kuin mestaruus. Nielikäisen omat playoffit olivat kuitenkin kaatuneet siihen, kun HIFK:n Jermu Porthenin taklaus oli rikkonut aiemmassa pudotuspelisarjassa hyökkääjän olkapään. 

Voittajasta ei ollut lopulta epäselvyyttä. HPK voitti neljännen ottelun Porin täydessä jäähallissa 4–1 ja vei Suomen mestaruuden otteluvoitoin 3–1. 

– Otteluiden seuraaminen katsomosta oli ihan yhtä helvettiä, Nielikäinen kertaa silloisia tunteitaan. 

Se oli kuitenkin Nielikäisen ammattilaisuran huipennus. Nivalasta ponnistaneella pojalla ei ollut valtavia lahjoja, mutta hän taisteli itsensä liigakartalle ja pelasi lopulta 363 SM-liigan ottelua. 

Vaikka Nielikäinen ei ollut peleissä, mestaruusjuhlissa hän oli isossa roolissa. 

– Sanotaan näin, että ihan joka illalta ei ole muistikuvia. Ei kerrota nimiä, mutta eräskin pelaaja juhli useamman viikon, Nielikäinen hekottelee. 

"Jalonen suvereeni valmentaja"

Kulta oli HPK:n liigahistorian ensimmäinen. Nielikäinen vähän herkistyy, kun hän muistelee HPK:n kultakevättä. 

Hän listaa hienoja pelaajia ja loistavia persoonia: Ville Leino, Jani Hassinen, Jukka Voutilainen, Mikko Jokela, Miika Wiikman...

– Se oli tosi yhtenäinen joukkue. Uskomattomia muistoja siitä keväästä. Eivät ne häivy mielestä ikinä. 

Yhden nimen hän nostaa esille erityisesti, päävalmentaja Jukka Jalosen. Nielikäinen nostaa Jalosen uransa parhaaksi valmentajaksi. 

– Jalonen on ihan suvereeni valmentaja Suomessa. Hän osaa roolittaa pelaajat ja käsitellä heitä ihmisinä. Jalonen on rehellinen ihminen. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

Kesken kauden Hämeenlinnaan

Finaalisarjan tunnelatausta nosti, että vastassa oli hänen alkukauden joukkueensa Ässät. Kun rooli Ässissä jäi pieneksi, Jalonen soitti ja pyysi Nielikäistä loppukaudeksi Hämeenlinnaan. 

Se siirto koitui onnekkaaksi. 

– Roolini oli luistella, rikkoa ja karvata. Sellaista ärsyttämistä minun urani oli ollut. Sellaiselle pelaajalle oli HPK:ssa tilausta. 

Nielikäinen sai urallaan toisenkin SM-liigamitalin, vieläpä tämän kevään toisen finalistin paidassa. Nielikäinen oli mukana hopeaa napanneessa Oulun Kärppien joukkueessa vuonna 2003. 

– Oli se hopeakin hieno hetki. Se mitali tuntui silloin lottovoitolta. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

Tappelusta poliisikuulusteluihin 

Nielikäinen oli kaukaloiden rakastettu ja vihattu väriläiskä, joka ei arkaillut tiputtaa hanskojaan. Hänen tunnetuin tappelunsa syttyi vuonna 2006, kun hän otti HIFK:n paidassa matsin Jokereiden kovanaamaa Ryan VandenBusschea vastaan. 

Pystypainiin päättyneen nyrkkitappelun jälkeen Nielikäinen veti hikinauhan päähänsä ja lähti tuuletellen pukukoppiin. 

– Olisin ollut valmis pidempäänkin tappeluun. Mutta kova oli kaveri, täytyy myöntää. 

Tappelusta nousi valtava kohu – ja poliisitutkinta. Kihlakunnan syyttäjä totesi kuitenkin, ettei tapaus etene oikeuskäsittelyyn. Molemmat joukkueet saivat kuitenkin SM-liigalta 15 000 euron sakon. 

– Siellä istuttiin vastailemassa poliisin kysymyksiin HIFK:n juristi mukana. Kyllä se aika älyttömältä tuntui, Nielikäinen muistelee. 

Tappeluiden määrä on vähenemässä kiekkomaailmassa yleisesti, ja peli on muuttunut vauhtia ja taitoa suosivammaksi. 

– Kova peli puuttuu nykykiekosta, Nielikäinen naulaa. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

"Kaipaan vanhoja hyviä aikoja"

Nielikäinen ilmoitti uransa lopettamisesta marraskuussa 2013. Hän on työskennellyt jo viisi vuotta OP:n vakuutusmyyjänä. 

Nielikäinen asustelee Helsingissä sinkkuna koiransa kanssa, käy salilla ja pelaa silloin tällöin harrastekiekkoa – kun vanhat kiekkovammat sen suovat. 

– Polvia, lonkkia ja olkapäitä on leikattu yhteensä 18 kertaa. Pari on ainakin vielä edessä. Paljon se ura antoi, mutta paljon se ottikin. 

Nielikäinen seuraa paljon huippukiekkoa ja aikoo seurata tarkkaan SM-liigan finaalit. Jääkiekkoa katsellessa mieli palaa usein omiin pelivuosiin. 

Koviin matseihin, läpänheittoon jätkien kanssa, saunailtoihin. 

– En tiedä nykyjoukkueista, mutta meillä ne ainakin saunaillat olivat aika värikkäitä. Kaipaan vanhoja hyviä aikoja. 

2:20
HPK-luotsi Antti Pennanen ylisti joukkueen ilmapiiriä voitetun Tappara-sarjan jälkeen. 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja