Sirpa* olisi taatusti jättänyt kommentoimatta erästä käsityöblogia, jos olisi tiennyt, mitä siitä seuraa. Pienestä huomautuksesta paisui lihava riita, joka vei Sirpalta yöunet.
Sirpalla ei ole omaa blogia, mutta hän lukee mielellään toisten blogeja ja kommentoi silloin tällöin niiden kirjoituksia. Hän on aina ollut tarkka siitä, ettei puhu loukkaavasti.
Yhdessä käsityöblogissa oli materiaalia, joka Sirpan mielestä saattaisi loukata tukevia ihmisiä. Hän antoi siitä mielestään asiallista palautetta, mutta sai yllättäin niskaansa vihaisia viestejä. Viestit eivät tulleet pelkästään bloginpitäjältä vaan myös tämän ystäviltä.
– Olivat ne sillä tavalla henkilökohtaisia, että niissä sanottiin minun olevan kateellinen ja katkera. Eiväthän he tiedä mitään elämästäni, Sirpa puuskahtaa.
– Kirjoitin bloginpitäjälle, että pyydän anteeksi häneltä ja hänen ystäviltään, jos jotenkin loukkasin heitä. Mutta lynkkaaminen vain jatkui.
Järeämmät aseet käyttöön
Sirpa pyysi epätoivoisena, että hänen viestinsä poistettaisiin sivustolta. Pyyntöön ei vastattu mitenkään, ja yli sadan naisen ryhmä jatkoi raivokkaasti vastapalautteen antamista. Sirpalle tulivat pintaan muistot 12 vuotta kestäneestä työpaikkakiusaamisesta.
Kun blogikiusaaminen ei ottanut laantuakseen, Sirpa kysyi poliisilta, mitä hän voisi asialle tehdä. Sirpa kirjoitti pian blogia pitävälle naiselle, että hän on ottanut asioista selvää ja voi tehdä tutkimuspyynnön kirjoittelusta. Pahaksi onneksi viestistä jäi pois yksi tärkeä sana: ylläpitäjä.
– Minun olisi pitänyt kirjoittaa, että minä teen asiasta tutkimuspyynnön ylläpitäjälle. Mutta ylläpitäjä-sana jäi kokonaan pois, Sirpa harmittelee.
