Orvokki Niemisen perhe-elämä mullistui kerralla, kun perheeseen syntyi neloset vuonna 1991.
Muusikkomiehen reissatessa Suomea ympäri Orvokki Nieminen oli usein yksin vastuussa lapsistaan. Ensimmäisen kerran hän jäi yksin vauvojen kanssa heti näiden kotiutumisiltana.
– Isyysloma oli loppunut siinä vaiheessa, kun vauvat pääsivät kotiin, joten keikalle oli lähdettävä. Muistan edelleen, kuinka kello yksi yöllä kymmenvuotias esikoispoikani tuli käsi pystyssä luokseni ja sanoi, että nyt on äiti läpsyn paikka, sillä saimme lapset nukkumaan, Orvokki nauraa.
– Arttu oli korvaamaton apu, ja läpsyn paikkoja tuli myöhemmin monta kertaa.
Univelkaa kertyi
Neljän vauvan kanssa nukkuminen jäi vähiin. Kun kukin vauva tarvitsi kaksi syöttökertaa yössä, ei unenlaatu ollut mitä parhainta.
– Mieheni sanoikin minulle, että nukuin usein jo ennen kun ehdin painaa pääni tyynyyn. Siinä oppi käyttämään jokaisen mahdollisen hetken hyväkseen.
Arjessa auttoi myös kodinhoitaja. Siihen Orvokin oli totuteltava hetki.
– Meillä ei ollut mitään isoa tukiverkostoa, enkä olisi jaksanut tai halunnutkaan, että kotonamme olisi käynyt vieraita ihmisiä hoitamassa lapsia. Kärsin jo siitä, jos kodinhoitaja vaihtui. Kaipasin omaa rauhaa.
– Mutta tässä asiassa ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset kaipaavat suurta verkostoa, minä en kaivannut. Mieheni äiti oli kuitenkin korvaamaton apu, ja kummityttöni kävi lapsia leikittämässä.
Kävelemään oppiminen helpotti arkea
Ison perheen arki helpottui siinä vaiheessa, kun lapset oppivat kävelemään. Sitä ennen Orvokki ei päässyt lastensa kanssa liikkeelle, sillä kaksien kaksosrattaiden kanssa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.
– Kaksi on enemmän kuin yksi, kolme on enemmän kuin kaksi, ja neljä on jo lauma, Orvokki toteaa.
– Yhdessä vaiheessa päivitin opintojani, ja lapset olivat siinä iässä, että he olivat jo oppineet riisumaan. Kun sitten yritin pukea heitä, ja olin jo viimeisen kohdalla, muut olivat jo ehtineet riisua itsensä. Siinä kohdin taisi itku päästä.
Orvokki kertoo lastensa vetäneen yhtä köyttä pienestä pitäen. Äidin onneksi he ovat kuitenkin aina olleet helppoja lapsia.
– Kauppaankin kun kävelimme, lapset tepastelivat perässäni kuin kananpojat. He eivät koskaan kiljuneet ja kiukutelleet karkkihyllyillä, joten kaikki sujui mukavasti. Siihen aikaan lapset saivat olla ostoskärryssä, joten nostin kaikki kärryihin ja nostelin maidot sinne sekaan. Ihmiset kyllä jäivät tuijottamaan hämmästyneinä, kun kärryissä tapitti neljä samanikäistä lasta. Arttukin oli mukana joskus jakamassa lastia, Orvokki naurahtaa.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Lapsensa onnettomuudessa menettänyt Orvokki sai neloset
Lue, mitä kuuluu maailman ensimmäiselle seitsikolle nyt
Kaksosilla eri isät ja muut erikoiset kaksostarinat
Kuvat: Colourbox.com ja Orvokki Nieminen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.