Orvokki Niemisen perhe-elämä mullistui kerralla, kun perheeseen syntyi neloset vuonna 1991.
Muusikkomiehen reissatessa Suomea ympäri Orvokki Nieminen oli usein yksin vastuussa lapsistaan. Ensimmäisen kerran hän jäi yksin vauvojen kanssa heti näiden kotiutumisiltana.
– Isyysloma oli loppunut siinä vaiheessa, kun vauvat pääsivät kotiin, joten keikalle oli lähdettävä. Muistan edelleen, kuinka kello yksi yöllä kymmenvuotias esikoispoikani tuli käsi pystyssä luokseni ja sanoi, että nyt on äiti läpsyn paikka, sillä saimme lapset nukkumaan, Orvokki nauraa.
– Arttu oli korvaamaton apu, ja läpsyn paikkoja tuli myöhemmin monta kertaa.
Univelkaa kertyi
Neljän vauvan kanssa nukkuminen jäi vähiin. Kun kukin vauva tarvitsi kaksi syöttökertaa yössä, ei unenlaatu ollut mitä parhainta.
– Mieheni sanoikin minulle, että nukuin usein jo ennen kun ehdin painaa pääni tyynyyn. Siinä oppi käyttämään jokaisen mahdollisen hetken hyväkseen.
Arjessa auttoi myös kodinhoitaja. Siihen Orvokin oli totuteltava hetki.
– Meillä ei ollut mitään isoa tukiverkostoa, enkä olisi jaksanut tai halunnutkaan, että kotonamme olisi käynyt vieraita ihmisiä hoitamassa lapsia. Kärsin jo siitä, jos kodinhoitaja vaihtui. Kaipasin omaa rauhaa.
– Mutta tässä asiassa ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset kaipaavat suurta verkostoa, minä en kaivannut. Mieheni äiti oli kuitenkin korvaamaton apu, ja kummityttöni kävi lapsia leikittämässä.
Kävelemään oppiminen helpotti arkea
Ison perheen arki helpottui siinä vaiheessa, kun lapset oppivat kävelemään. Sitä ennen Orvokki ei päässyt lastensa kanssa liikkeelle, sillä kaksien kaksosrattaiden kanssa liikkuminen olisi ollut mahdotonta.