Rovaniemeläinen Orvokki Nieminen on käynyt niin aallon harjalla kuin sen pohjallakin. Menetettyään toisen lapsensa onnettomuudessa Orvokki huomasi pian odottavansa nelosia. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Orvokki on kirjoittanut kokemuksensa kansien väliin. Syntyi koskettava omaelämäkerta Näen juhannusruusujen kukkivan kauniimmin.
Orvokki ja Esa Niemisen perheeseen syntyi esikoispoika vuonna 1981. Jo pian Artun syntymän jälkeen Orvokki alkoi haaveilla toisesta lapsesta. Kului kahdeksan pitkää vuotta, ennen kuin toive toteutui.
– Idan syntymä oli minulle toiveiden täyttymys. Hän ei ollut terve, mutta minulle sitäkin rakkaampi, Orvokki kertoo.
Orvokki ehti perheensä kanssa iloita Idasta vain kahdeksan kuukautta, kunnes koitti juhannusaatto. Kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa Orvokki menetti sekä äitinsä että tyttärensä.
– Lapsen menettäminen on vanhemmalle elämän suurin katastrofi. Siihen ei voi verrata edes puolison tai oman vanhempansa menettämistä, Orvokki sanoo.
Idan kuoleman jälkeen Orvokki hakeutui koeputkihedelmöitysjonoon. Perheessä oli paikka lapselle.
– Syli oli tyhjä, mutta en kaivannut lasta Idan tilalle vaan hänen lisäkseen.
Nelinkertainen onni
Orvokille laitettiin neljä hedelmöittynyttä munasolua. Lääkärit toivoivat, että yksi niistä lähtisi kasvamaan. Kun raskaustesti näytti plussaa, Orvokki hakeutui ultraan. Lääkäri kertoi Orvokin odottavan kaksosia.
Muutaman viikon kuluttua ultrassa lääkäri sanoi lapsia olevan tulossa kolme.
