Ikä- ja tallitoverit Sami Pajari ja Oliver Solberg ovat MM-rallikauden ensimmäisellä puoliskolla osoittaneet, miten keskenään erilaisin tavoin rallia voi ajaa. Pajarin lähestysmistapa on pitkässä juoksussa monesti tuottoisampi.
Kun Solberg tammikuussa Monte Carlossa aloitti ensimmäisen Toyota-kautensa voitolla, kommenteissa ja otsikoissa viljeltiin rohkeasti sanaa mestarisuosikki. Vaikeissa olosuhteissa täysin hukassa olleen Pajarin kohdalla puhuttiin suoraan täydellisestä epäonnistumisesta.
Neljä kuukautta myöhemmin kaksikon käyrät osoittavat hyvin eri suuntiin.
Vaikka kauden toinen voitto antaa yhä odottaa itseään, Solberg on ottanut paikkansa sarjan nopeimpana kuljettajana. Vastaavasti luotettavuudesta ei ole ollut tietoakaan, ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Solberg on ajanut autonsa ulos tieltä kauden kaikissa seitsemässä osakilpailussa – ja joka kerta ajaessaan kilpaa joko Elfyn Evansia tai Sebastien Ogieria vastaan.
Pajarin voittotili on puolestaan yhä avaamatta, mutta palkintosijojen määrässä (4) hän jakaa kärkipaikkaa MM-sarjaa johtavan Evansin kanssa, ja ilman vastoinkäymisiä näin on myös huomenna päättyvän Japanin MM-rallin jälkeen; Evans on Toyotan ensimmäisessä kotikisassa ylivoimaisessa johdossa ja Pajari vieläkin tukevammin kolmossijalla.
Solbergin kisa Japanissa päättyi ulosajoon toiselta sijalta lauantaina iltapäivällä rallin kymmenennellä erikoiskokeella.
Näillä sijoituksilla Pajari olisi nousemassa MM-sarjassa yhdellä pisteellä Solbergin edelle, kun sunnuntain päätöspäivältä jaettavia pisteitä ei oteta lukuun.
Tämä kuulostaa melko erikoiselta siihen nähden, että Solbergilla on tältä kaudelta koossa Pajariin verrattuna tuplamäärä pohja-aikoja (38 vs. 19) ja hänen keskimääräinen eronsa pohja-aikaan on puolet pienempi (0,17 s/km vs. 0,35 s/km) kuin suomalaiskollegallaan.
Huomionarvoista kuitenkin on, että Pajari on Monten jälkeen ajanut läpi kaikki ohjelmassa olleet 110 erikoiskoetta, Solbeg vain 93 (85 %).