Tokioon saapuessa mietitytti kuinka tervetullut olympiavieras on. Se huoli hälveni nopeasti. Myös Suomen urheilijat onnistuivat siirtämään ennakkopelot taka-alalle ja keskittymään vain mahdollisuuksiinsa. Siksi olympialaiset olivat Suomen joukkueelta onnistuneet.
Maahan saapumisen yhteydessä tuli olo, että tästä ei tule mitään. Rajamuodollisuudet olivat niin sekavia, ettei voinut olla pääseekö koko maahan ja mitä täällä saa tehdä. Eivät ne järjestelmät kisojen aikana korjautuneet, mutta loppujen lopuksi on todettava, että itse kisajärjestelyt olivat varsin onnistuneet.
Tokion kisaorganisaatio onnistui haastavissa oloissa ja paikalle tulleet pääsivät tekemään työnsä. Urheilu oli keskiössä ja kisoissa nähtiin huimia suorituksia, maailmanennätyksiä joita ei hetkeen rikota, urheilun riemua ja raastoa. Japanilaisten tunnettu ystävällisyys sai epätervetulleen olon kaikkoamaan välittömästi.
Korona-ajan väsähtänein kysymys urheilijoille on ollut ”miltä tuntuu kun ei ole yleisöä”, mutta pakko todeta, että yleisöttömyys loi kisoihin oudon juonteen. Esimerkiksi miesten 200 metrin finaalissa oli vaikea sisäistää, että sprintterit edes tulivat maaliin. Stadion oli vaiti, olympiavoittaja Andre De Grasse tuskin reagoi. Tuntui kuin juoksu olisi ollut alkuerä tai lämmittely itse kisaa varten.
Vaikka Tokion kisat oli hyvin järjestetty, se ei muuta sitä tosiasiaa, että Kansainvälisen Olympiakomitean on muututtava. Ongelmia on monia, ja ne ovat toisen tekstin aihe. Se on kuitenkin sanottava, että Tokio opetti vähintään sen, että jopa KOK pystyy tekemään kompromisseja pakon edessä. Miksei niitä siis tehtäisi ilman pakkoa?
Suomi onnistui
Tänään päättyvät olympialaiset olivat Suomen joukkueelta kokonaisuudessaan ehdottomasti plusmerkkiset. Mitalimäärä (2 pronssia) on helpoin mittari tarkastella onnistumista, mutta Tokiossa joukkueesta paistoi läpi oikeanlainen ajattelutavan muutos.
