Omistaja toivoo, että hänen rakas lemmikkinsä eli onnellisen elämän ja tiesi, kuinka paljon koko perhe sitä oikein rakastikaan.
"Koirani kuoli tänään." Alice Wright tiesi varsin hyvin, että tämä päivä koittaisi. Edellispäivänä hän oli itse varannut ajan vastaanotolle, joka jäisi hänen lemmikkinsä viimeiseksi leposijaksi.
Kun tämä kohtalon päivä koitti, Wright lähti viemään koiraansa, joka oli kulkenut hänen rinnallaan viimeiset 12 vuotta, viimeiselle matkalleen. Nyt hän oli hänen vuoro kulkea lemmikkinsä rinnalla.
Jos rakastat lemmikkiäsi, et anna sen kärsiä – vai mitä?
Vastaanotto oli tyhjä, kukaan ei tulisi todistamaan tätä menetystä, jossa jalkapalloa, nukkumista ja auringon säteitä kuonollaan rakastanut Basil-koira nukutettaisiin ikiuneen. Wrightin mukaa koiran kunto oli viime aikoina heikentynyt heikentymistään; sen paino oli laskenut, vauhti hidastunut ja sydän alkanut oireilla.
– Se oli jääräpäinen. Tiesin, että se ei halunnut kuolla, se ei halunnut jättää meitä. Viimeinen äkillinen kunnon huonontuminen sai meidät kuitenkin ymmärtämään, ettei se ollut kuolematon, Wright kertoo.
Ehkä Basilkaan ei haluaisi olla täällä ikuisesti. Ehkä olisi epäreilua pitää häntä täällä väkisin. Jos rakastat lemmikkiäsi, annat sen mennä, eikö?
