Valtakunnansyyttäjän toimisto ja keskusrikospoliisi selvittävät parhaillaan, onko Suomen tiedustelun yhteydessä tehty virkarikoksia.
Epäily koskee Suojelupoliisin ja Puolustusvoimien tiedustelutoiminnan yhteydessä tehdyksi epäiltyjä virkarikoksia sekä yksityishenkilön käytössä olleeseen tietokoneeseen tehtyä tietomurtoa, joiden vuoksi salassa pidettävää tietoa epäillään paljastuneen ulkopuolisille tahoille.
Suomessa tiedusteluviranomaisia ovat juurikin Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat.
Suojelupoliisin tiedustelu kohdistuu kansallista turvallisuutta uhkaaviin asioihin, kuten vieraan valtion Suomeen kohdistamaan vakoiluun. Puolustusvoimien sotilastiedustelu taas kohdistuu sotilaallisen toimintaan, kuten vieraan valtion asevoimiin ja sotatarvikkeiden kehittämiseen.
Osittain Supon siviilitiedustelu ja Puolustusvoimien sotilastiedustelu limittyvät toisiinsa. Lainsäädäntö myös velvoittaa niitä jakamaan tietoja keskenään.
Myös poliisilaitokset tekevät omaa rikostiedusteluaan. Siinä hankitaan, käsitellään ja analysoidaan tietoja Suomen sisäistä turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta, joka voi muodostua vakavaksi rikollisuudeksi. Tällaista on esimerkiksi vakava huumausainerikollisuus lieveilmiöineen.
Toistaiseksi Suomella ei ole erillistä rikostiedustelulakia, mutta sellaisen valmistelu on parhaillaan käynnissä sisäministeriössä.
Lue myös: Halla-aho: Pelttari voi jatkaa normaalisti tehtävässään eduskunnan pääsihteerinä
Jaetaan perinteisesti kolmeen
Koska tiedustelu on kansallisen turvallisuuden kovaa ydintä, siihen liittyvät asiat ovat tyypillisesti salaisia. Esimerkiksi se, miten Supo tiedusteluaan käytännössä tekee, on operatiivista tietoa.
Jotakin tiedustelusta silti tiedetään. Se jaetaan perinteisesti kolmeen eri luokkaan käytettyjen metodien mukaan.
Ensimmäinen niistä on avointen lähteiden tiedustelu. Se kohdistuu julkisesti ja vapaasti saataviin asiakirjoihin ja lähteisiin. Yksinkertaistetusti kyse voi olla esimerkiksi siitä, että tiedustelupalvelu hankkii ja analysoi viranomaisten julkaisemia asiakirjoja.