Suomessa vain suojelupoliisi saa käyttää siviilitiedustelumenetelmiä, jos kyse on kansallista turvallisuutta uhkaavista tekijöistä.
Suojelupoliisin työ perustuu siviilitiedustelulainsäädäntöön, ja siinä on määritelty ne uhat, joista se saa hankkia tiedustelutietoa. Kansallista turvallisuutta voi uhata esimerkiksi toisen valtion Suomeen kohdistama vakoilu.
Laissa on määritelty myös tarkkaan ne keinot, joita tiedustelussa saa käyttää. Suomessa siviilitiedustelua saa tehdä vain Supo.
Vuonna 2019 voimaan astunut uusi siviilitiedustelulaki antoi supolle laajat oikeudet puuttua ihmisten yksityisyyteen ja selvittää näiden menemisiä ja tekemisiä ilman rikosepäilyä.
Lue myös: Suojelupoliisi voi saada oikeudet mennä ihmisten koteihin salaa, selvitys käynnissä: "Supo ei tule kenenkään kotiin kuuntelemaan illalliskeskusteluja"
Päivitetäänkö tiedustelulakia?
Nyt sisäministeriö on kuitenkin asettanut lainsäädäntöhankkeen, joka tarkoituksena on selvittää, pitäisikö siviilitiedustelulakia päivittää.
Hankkeessa pyritään muun muassa helpottamaan suojelupoliisin tiedustelutietojen luovuttamista poliisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille, joilla on toimivaltuudet puuttua konkreettisesti supon havaitsemiin turvallisuusuhkiin.
Lisäksi sisäministeriössä arvioidaan, voisiko supon toimivaltuuksia laajentaa ihmisten koteihin. Jos toimivaltuuksia laajennettaisiin, käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että supo voisi mennä salaa ihmisten koteihin ja asentaa sinne esimerkiksi kameroita tai nauhureita.
Oikeus hankkia tietoa ulkomailla
Uusi siviilitiedustelulaki antoi supolle myös oikeudet seuloa internetliikennettä Suomen ulkomaanrajoilla sekä oikeuden tiedonhankintaan ulkomailla, vaikka lakeja rikkomalla, jos Suomen kansallinen turvallisuus niin vaatii.
Supolla on käytössään useita siviilitiedustelumenetelmiä, ja niiden käytöstä päättää joko tuomioistuin, suojelupoliisi tai tiedustelujohtaja. Ulkomaantiedustelusta päättää aina suojelupoliisin päällikkö.
Lain mukaan siviilitiedustelun kohteita on ulkomaan tiedustelutoiminnan lisäksi esimerkiksi terrorismi ja suuren ihmismäärä henkeä tai terveyttä tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaava toiminta.