Hektisessä yksinhuoltaja-arjessakin vuorotyön ja opiskeluiden välillä tasapainoillessa on mahdollista pudottaa painoa, osoittaa 23-vuotias Vivika Tolvanen. 37 kiloa pudottanut nainen kertoo, että on nyt paljon tyytyväisempi itseensä.
Vivika Tolvanen synnytti esikoisensa helmikuussa vuonna 2016. Tuore äiti ei kuitenkaan ollut kokonaan onnensa kukkuloilla, sillä hän ei ollut täysin tyytyväinen itseensä.
Aina hoikkana olleelle Vivikalle oli kertynyt kiloja raskauden aikana. 156-senttinen nainen painoi silloin 83 kiloa.
– Se paino mitattiin silloin synnärillä. Se oli jo todella paljon ylipainon puolella, eikä minulla kyllä ollut oman kroppani kanssa millään tavalla hyvä olla, Vivika kertoo MTV Uutisille.
LUE MYÖS: 8 tieteellisesti todistettua tapaa pudottaa painoa
Raskausaikana Vivika oli lakannut välittämästä painostaan ja elämäntavatkin alkoivat lipsua epäterveellisen puolelle.
– Olin, söin, näin kavereita. Ei ne ollut millään tavalla hyvät tai terveelliset elintavat, mutta ei ne ollut sellaisetkaan, että olisin pelkkä hampurilainen kädessä istunut. En vain pitänyt ruokavaliosta niin väliä. Coca-Colaa kului ainakin monta litraa päivässä, siihen oli oikein himo raskausaikana, hän selittää.
Toinen himon kohde raskausaikana oli lauantaimakkara, jota kului silloin "järkyttäviä määriä".
"Se ei ollut yhtään minua"
Painonnousu ei tapahtunut huomaamatta, sillä sitä käsiteltiin ajoittain myös neuvolassa. Silloinkin se kolahti, mutta vasta vauvan syntymän jälkeen ylipaino alkoi vaivata Vivikaa.
– Kun vauva oli ulos mahasta ja oli edelleen isokokoinen ja roikkui joka puolelta, se ei ollut yhtään minua. Äitini ainakin huomasi sen ja vaikka kuinka kovin hän koitti sanoa, että siitä palautuu, en voinut uskoa sitä alussa. En voinut uskoa, että se kaikki nahka voisi johonkin lähteä, Vivika sanoo.
Vivika kuitenkin päätti, että keholle täytyi nyt tehdä jotakin. Hän hankki salikortin ja aloitti treenaamisen kolme kuukautta poikansa syntymän jälkeen.
Silloin nuori yksinhuoltajaäiti asui vanhemmillaan, jotka auttoivat vauvan hoidossa ja antoivat näin hänelle myös omaa aikaa.
Muutos motivoi jatkamaan
Vivika ennen ja jälkeen painon pudottamisen.Kuvat Vivika Tolvanen
Kuntosalilla Vivika aloitti ensin ohjaajan tekemällä ohjelmalla. Salilla hän kävi 2–3 kertaa viikossa ja myös lenkkeili. Ruokavaliokin muuttui raskausajoista.
– En vetänyt enää lauantaimakkaraa ja Coca-Colaa, ne jäivät kokonaan raskauden jälkeen. Minulla ei ollut mitään dieettejä, vaan olen koittanut syödä ihan normaalisti, hän kertoo.
Samalla, kun kuntoilu alkoi pikkuhiljaa tuoda tuloksia, Vivika huomasi myös innostuneensa urheilusta ja haluavansa lähteä liikkumaan. Hän alkoi itse soveltaa saamiaan kuntoiluohjeita.
Parhaimpana motivaationa oli näkyvä muutos.
– Se, kun näkee niitä tuloksia ja vertailee vaikka vanhoihin kuviin ja kun huomasi, että vaatteet alkavat näyttää paremmilta päällä. Pystyi käyttämään kireitä housuja eikä se haitannut yhtään, vatsa ei enää pursunnut joka välistä, Vivika kuvailee.
Salitreeni vaihtui kotitreeniin
Syksyllä 2017 Vivika muutti poikansa kanssa omaan asuntoon ja aloitti opiskelemaan lähihoitajaksi. Kuntosalille lähteminen ei ollut enää yhtä usein mahdollista, sillä kotikaupunki Porissa ei ollut sopivia saleja, joista löytyisi lapsiparkki.
Vivika alkoikin treenaamaan kotona. Apuna toimivat ystävän tekemät kunto-ohjelmat. Treenin hän tekee yleensä joko aamulla, kun poika on herännyt ja katsoo lastenohjelmia tai illalla kahdeksan jälkeen pojan käytyä nukkumaan.
Takapakkia Vivikalle ei painoa pudottaessa tullut. Motivaatio meinasi rakoilla silloin, kun tuntui, ettei keho kiinteydy ja paino putoa.
– Ensin huomasin, että painoa tippui, sitten tuli se vaihe, että paino vain junnasi paikallaan. Ajattelin, ettei se siitä tipu millään. Silloin jätin vaa’an seuraamisen, ja jatkoin pikkuhiljaa välittämättä siitä, mitä paino on. Tein kotona ja salilla, mitä pystyin, hän kertoo.
Painoa putosi lopulta 37 kiloa
Vivika ei kuitenkaan missään vaiheessa luovuttanut, vaikka painonpudotusprojektia hän ei kuvaile helpoksi.
– Se vaati aika paljon itsekuria. Vaikka kuinka tuntuisi, että tänään en jaksa, jos sitten huomenna, niin ei saisi ajatella niin. Todennäköisesti et mene huomennakaan. Kun aloittaa, se ei tunnu niin pahalta. Ei pidä antaa periksi itselleen siinä hommassa, hän sanoo.
– Vihaan sitä, jos sanotaan, että ei pysty, kun on sitä ja tätä tai ei pysty, kun on äiti. Ei se niin mene. Kyllä pystyy, jos vain itse päättää, että pystyy ja haluaa.
Kahden vuoden aikana Vivikan paino putosi lopulta 37 kiloa. Vaatekoko on vaihtunut isosta M:stä XXS:ään.
– Aika monta kertaa tässä on saanut vaatteet uusia. Tänä kesänä olen voinut laittaa shortsit jalkaan, sitä en tainnut vielä vuosi sitten kesällä tehdä.
"Ehkä kaikista tärkein on se, että itse tykkään itsestäni"
Nyt Vivika, 23, suorittaa opintojaan loppuun, käy vuorotöissä ja hoitaa 2,5-vuotiasta poikaansa. Perheeseen kuuluvat myös vuoden ikäinen kissa sekä 15 viikon ikäinen saksanpaimenkoiranpentu.
Koiran kanssa tulee käytyä pidemmillä lenkeillä kaksi kertaa päivässä ja edelleen Vivika tekee kotitreenejä oman ehtimisensä mukaan aamuisin, iltaisin tai molempina. Välipäiviä tulee 1–2 viikossa. Nyt tarkoituksena ei ole enää pudottaa kiloja, vaan kasvattaa lihaksia.
– En sano, ettenkö olisi väsynyt päivän jälkeen, kun tämä on kuitenkin aikamoista härdelliä joka päivä. Mutta sitten kun sen vain päättää, sitä tekee, Vivika sanoo.
Kuntoilun myötä Vivika kertoo, että hänen jaksamisensa on kuitenkin parantunut. Samalla hänestä on tullut iloisempi ja onnellisempi.
– Ehkä kaikista tärkein on se, että itse tykkään itsestäni. Se tuo jo todella paljon. Ei sillä ole väliä, mitä muut ajattelee, mutta se on aika masentavaa, jos ei itse tykkää itsestään, hän muistuttaa.
"Ei kannata luovuttaa"
Muita samankaltaisessa tilanteessa olevia Vivika kehottaa etsimään kiireisestä arjesta edes jonkin välin puolen tunnin treenille tai lenkille ja aloittamaan sillä.
– Eikä sen tarvitse olla joka päivä, muutama kerta viikossa riittää. Vaakaa ei kannata katsoa, vaan ajattelee kaiken, mitä tekee, ilon kautta. Siitä tulee pelkästään hyvä olo, kun sen treenin saa tehtyä.
– Minua ärsyttää se yleinen mielipide, että urheilla voi vaan salilla. Jos omistat hyvät käsipainot, niin voit tehdä niiden avulla kymmeniä liikkeitä kotona. Netistä löytyy paljon hyviä sovelluksia, joilla on hyvä aloittaa ja joissa taso nousee koko ajan, Vivika neuvoo.
– Kaikelle pystyy tekemään jotain, kun antaa aikaa. Ei kannata luovuttaa.
***
0:25
