Sadun äidin labradorinnoutajat katosivat vuonna 2015. Neljä vuotta perhe on odottanut tietoa siitä, mitä eläimille tapahtui – turhaan. – Äitini on sanonut, että vaikka näiden vuosienkin jälkeen valmis ottamaan koirat takaisin, Satu sanoo.
Neljä pitkää vuotta Satu, 22 on odottanut tietoa perheensä koirien kohtalosta. Turhaan.
Näin kaikki tapahtui: Sadun äiti vei koiriaan sisään, ja ulko-ovi jäi huonosti kiinni. Vähän ajan päästä koirat livahtivat ulos.
– Yhdessä päästessään koirat juoksivat kuuntelematta luoksetulokutsua. Niin sanotusti "joukossa tyhmyys tiivistyi", Satu muistelee nyt.
Yleensä koiria ei päästetty ulos kahdestaan juuri tästä syystä.
– Jos tytöt pääsivät keskenään ulos, ne lähtivät luotisuoraa yhdessä juoksemaan, eikä tällöin auttanut kutsuminen tai herkkujen heittely. Yksinään ei lähdetty edes muiden koirakavereiden matkaan, mutta keskenään painettiin saman tien pois pihasta, Satu muistelee.
Kouluttamattomuudesta ei ollut kyse: perheessä oli treenattu muun muassa Tokoa eli tottelevaisuuskoulutusta. Silti vapaus villitsi koirat.
Ne eivät tulleet koskaan takaisin.



