Kun Topi-koira kesäkuussa karkasi omille teilleen, alkoi seikkailu, jonka pituutta kukaan ei aavistanut.
Kun 7-vuotias suomenlapinkoira Topi kesäkuussa livahti omille teilleen, aloitti omistaja Risto Pyhältö tarmokkaat etsinnät yhdessä Etsijäkoiraliiton kanssa. Kahdeksan pitkän viikon jälkeen lemmikki saatiin viimein takaisin kotiin.
Pyhältö kertoo MTV Uutisille, mitä oikein tapahtui ja miten rakas perheenjäsen löytyi.
Tuttu hoitoperhe, uusi hoitopaikka
8. kesäkuuta ennen aamun golfkierrosta Pyhältö vei Topin tutun hoitoperheen huomaan. Tavallisesta poiketen perhe pyysi tuomaan sen Hirvisuolle, jossa se ei normaalisti ollut. Hoitoperhe oli käymässä sukulaisen luona.
Kyseessä oli aidattu pihapiiri. Vanhan tavan mukaan Topilta otettiin remmi kaulasta, ja se jäi tutustumaan paikkoihin.
Lue myös: Ihmishengenkin pelastanut Riki oli lopetusuhan alla – poliisikoiran tulevaisuus valoisa onnistuneen somekeräyksen ansiosta
Omille teilleen
Jonkin ajan päästä Pyhältö katsoi golfkentän kahviossa puhelintaan.
"Voitko soittaa?" hoitoperheen lähettämässä viestissä luki.
– Arvasin, mistä on kyse.
Pyhältölle kerrottiin, että Topi oli livahtanut omille teilleen, ilmeisesti pihaportin alta. Tunti katoamisen jälkeen siitä oli tehty havainto Turun moottoritiellä.
Etsinnät käyntiin heti
Etsinnät aloitettiin välittömästi. Lähiympäristöä tutkittiin, ja etsintäkuulutuksia laitettiin netin karkuripalstoille.
Lisäksi he ottivat yhteyttä Etsijäkoiraliiton neuvontanumeroon. Muutaman päivän päästä mukaan tuli liiton koordinaattori
Kaikkia pelotti, miten Topin kävisi.
– Ensimmäiset puolitoista viikkoa melkein kaikki havainnot olivat joko moottoritien reunasta tai kehä kolmosen reunasta.
Etsijäkoira jäljittää kadonneet lemmikit – joukkoon mahtuvat myös erikoisemmat karkurit. Juttu jatkuu videon alla.
7:38
Huonojen yhteensattumien summa
Koordinaattori Christina Holmlund kertoo olleensa se, joka vastasi ensimmäiseen puheluun neuvontapalvelussa. Ensimmäisten päivien aikana heräsi ajatus, että nämä etsinnät saattaisivat pitkittyä.
– Topi ei omille teille lähtiessään ollut kotiseudullaan vaan hoitopaikassa aivan uudessa ympäristössä, jossa se oli ehtinyt olla vain hetken, Holmlund selittää.
Koska ympäristö oli aivan vieras, ei Topilla olisi mitään syytä kaivata sinne takaisin, vaikka siellä olikin ruokaa ja portti kutsuvasti auki.
Holmlund tuumaakin, että oli huonojen yhteensattumien summa, että se päätyi hakoteille.
– Jos se olisi hävinnyt tutulla lenkkipolulla tai lähtenyt kotoa livohkaan, olisi se todennäköisesti osannut omia hajujaan pitkin tulla takaisin.
Lue myös: Koirakarkuri hyppäsi bussin kyytiin Tampereella: "Kuskilla oli tosi hyvä pelisilmä"
Kahdeksan pitkää viikkoa
Holmlundin aavistus osui oikeaan. Topista tehtiin näköhavaintoja Espoossa, ja Ristokin näki sen pariin otteeseen, mutta sitä ei saatu kiinni. Koira oli mennyt karkurimoodiin eikä enää tuntenut edes Ristoa tämän pari kertaa kohdatessaan, vaikka tämä oli sen läheisimpiä ihmisiä ja ollut perheessä pennusta asti.
Piinallisia päiviä
Pisimmillään Topista ei kuulunut mitään kymmeneen päivään. Tuolloin sen katoamisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljä viikkoa. Silloin kun näköhavaintoja ei tullut, otettiin etsijäkoira mukaan kuvioihin.
Tänä aikana Pyhältön mielessä käväisi epätoivo. Mahtaisiko koiraa koskaan enää löytyä?
– Silloin oli usko hieman heikossa.
Hän ei silti luopunut toivosta kokonaan. Topi oli perheenjäsen, ja se oli saatava takaisin kotiin.
Lue myös: Karkumatkan aikana otsikoissa paistatelleen Ransun tausta selvisi sittenkin
Paljon havaintoja koko ajan
Holmlund kertoo, että näköhavaintoja saatiin erittäin paljon koko karkumatkan ajan. Kaikki kerätyt karttamerkinnät viittasivat siihen, että Topi oli edelleenkin Espoossa ja seikkaili melko pienellä alueella, jonka läpimitta oli vain kaksi kilometriä.
Havaintojen seurailun ja ilmoittelun ohella Pyhältö kävi havaintopaikoilla ja loukulla päivittäin pari tai kolme kertaa. Ajokilometrejä tuon kahdeksan viikon aikana kertyi yli 3 000.
Valoa tunnelin päässä
Lopulta Topi saatiin kiinni Kauklahdessa. Eräs koiranomistaja pirautti Pyhältölle ja kertoi, että koira oli asettunut pientaloalueelle erääseen joutomaapusikkoon.
– Löysin paikan, jossa se majaili, ja näin sen siellä piilopaikassa, mutta kun tulin väärästä suunnasta, se pelästyi ja lähti karkuun.
Joka tapauksessa Topi ei tuolta enää muualle livistänyt vaan viimeiset puolitoista viikkoa siitä tehtiin havaintoja pelkästään Kauklahdessa. Pyhältö ja muut päättelivät, että se oli päätynyt sinne pelästyttyään ukonilmaa.
Loukku päätettiin siirtää tuohon pusikkopaikkaan siirrettäisiin ja lauantaina 2. elokuuta iltapäivästä pistettiin toimeksi. Holmlund kertoo, että loukuttamista oli tehty lähes koko karkumatkan ajan neljässä eri paikassa, koska oli todennäköistä, ettei Topia saada muulla tavoin kiinni.
Topi löytyi!
Tuntia myöhemmin Pyhältön puhelin ilmoitti, että loukku oli lauennut. Hän riensi kiireen vilkkaa paikalle koirakkona ja Holmlundin tukihenkilönä toimineen Krisse Arokarin kanssa ja toden totta, sieltä pusikon keskeltä loukusta löytyi Topi!
– Se haukahti pari kertaa, rupesi tuijottamaan minua ja sen jälkeen häntä rupesi heilumaan.
Loukku vietiin kotiin ja sisällä kodinhoitohuoneen ovella Pyhältö aukaisi luukuun.
– Topi astui suoraan sisälle ja piti tupatarkastuksen. Reissu oli ohi!
Laihtunut, mutta hyvässä kunnossa
Topi löytyi hyvässä kunnossa, mutta oli laihtunut neljä kiloa.
– Ei yhtä ainutta punkkia. Heinän siemeniä oli varmaan kilo turkissa.
Alkuviikosta käytiin lääkärissä. Topilla ei ollut vammoja eikä iho-ongelmia. Myöhemmin sille annettiin vielä rokotukset ja tehtiin tarkastukset.
Nyt Topilla on kaikki oikein hyvin.
– Se on ihan ennallaan. Samat kujeet ja kuviot! Pyhältö hymyilee.
Lue myös: Koiran turkki voi lenkin jälkeen olla täynnä vihreitä siemeniä – "Yhdessä hujauksessa satamäärin"
Monenlaisia tunteita
Oli tietenkin aivan ihanaa saada rakas lemmikki takaisin kotiin.
– Todella helpottava tunne! Pyhältö tuumaa.
Kahdeksan viikon aikana Pyhältö perheineen ehti käydä monenlaisia tunteita läpi. Etsintöjä kuitenkin jatkettiin sitkeästi.
– Minulla ei ollut koskaan sellainen olo, että olkoon!
– Kun tuli oikein hyviä varmoja havaintoja, tuli olo, että kyllä me sen saamme kotiin.
Pyhältö ja muut uskovat, että Topia on ruokittu noiden viikkojen aikana. Vettä sille on riittänyt alkukesän sateiden jäljiltä ja siksi, että Kauklahdessa sen rutiinialueeksi muodostuneella seudulla oli puro.
Pyhältö on hyvin kiitollinen Etsijäkoiraliitolle näiden panostuksesta. Ilman heitä Topia ei olisi saatu takaisin kotiin
Kiitosta aktiivisuudesta
Etsijäkoiraliiton Christina Holmlund kiittelee Pyhältöä tämän omasta aktiivisuudesta etsinnöissä ja siitä, että hän otti heti yhteyttä heihin.
– Omistajan sitoutuminen karkurin kotiin saamiseen on tärkeää. Risto kuunteli, otti neuvoja vastaan ja yhteistyö toimi. Hän osasi myös ohjeistaa lähipiiriään ja oli yhteyksissä näköhavaintoja tehneisiin, Holmlund ylistää.
– Vaikka tuntuu, että asiat kestävät ja kestävät, on se, että sitoutuu tekemään kaikkensa karkurin kotiin saamiseen tärkeää. Ei saa koskaan menettää toivoaan vaan pitää toimia systemaattisesti ja pitkäkestoisesti ja pyytää apua.
Hyvin hoidettu etsintäprosessi
Muidenkin auttaneiden toiminta saa Holmlundilta kiitosta. Eräs hoitoperheen jäsen hoiti somea niin, ettei siellä riehaannuttu omatoimisiin etsintöihin. Yhteydenotot ohjattiin suoraan Pyhältölle.
Samalla kun kansalaiset ihanan aktiivisesti ilmoittivat Topista, he antoivat etsijöille rauhan tehdä töitä.
– Saimme tehdä töitä rauhassa, Holmlund kiittelee.
Hän painottaa, että ihmisten auttamishalu on liikuttavaa, mutta jos koiraa ryhdytään etsimään, siitä voi olla lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Karkurimoodissa oleva koira voi tuntea olonsa hyvin turvattomaksi ja pelästyä ja lähteä voimallisia etsintöjä lipettiin.
Joskus on parempi antaa tilanteen rauhoittua ja seurailla, mille seudulle karkuri mahdollisesti asettuu.
– Tärkein apu on se, että ilmoitetaan omistajalle, että karkuri on nähty ja muuten annetaan etsijöiden tehdä työnsä rauhassa.
Epätodennäköinen tapaus
Holmlundin mukaan Topi saatiin kiinni tosi epätodennäköisessä paikassa: keskellä pientaloaluetta viherpläntillä, joka oli joutomaapöheikköä.
– Bussi meni vierestä ja siellä kulki koiranulkoiluttajia. Se oli todella vilkas paikka.
Saattaa käydä niin, että koirapitkäaikaiskarkurit päätyvät ennemmin metsään ja kotiin saamisesta tulee haasteellista. Ne ikään kuin villiintyvät siellä. Topi sen sijaan oleskeli urbaanissa paikassa pientaloalueella.
Holmlundin mukaan epätavallista oli sekin, että se pysyi niin pienellä alueella.
– Tässä oli poikkeuksellista se, että Topi pysyi todella pienellä alueella, kaksi kilometriä läpimitaltaan.
Tästä on kiittäminen sitä, että etsijät toimivat ohjeiden mukaisesti. Voimalliset etsinnät olisivat voineet ajaa koiran kauemmas.
Lue myös: Omistaja vei vaisun koiranpennun eläinlääkärille – oudoille oireille yllättävä selitys: "Emme olleet osanneet edes epäillä"
Etsijäkoiraliiton vinkkejä karkurien varalle
Anna työrauha etsinnöille. Kerro havainnoistasi suoraan omistajalle
Jos omistat kotieläimiä, perehdy etukäteen ohjeisiin, mitä tehdä, jos se lähtee omille teilleen. "Perusajatus voi olla, että lähdenpä juosten sitä etsimään, vaikka oikeasti paras ratkaisu on istua alas ja odottaa."
Jos lemmikki katoaa, soita neuvontapuhelimeen 040 724 8614
Ole armollinen itsellesi: jonkin verran voit varautua etukäteen mutta kaikkea ei pysty ennakoimaan. Joskus koiria ja kissoja vain karkaa, kun ovi jää auki.
Katso myös: Koirankouluttajan täsmävinkit leppoisaan lenkkiin, joka antaa haistelulle aikaa
10:43