Alun perin vuonna 1983 suomeksi julkaistusta Noidan käsikirjasta muodostui varsinainen sukupolvikokemus erityisesti 1970-luvulla syntyneille.
Päätön nainen kummittelee Echtissä, Hollannissa. Sotilas, jonka pää räjähti irti Yhdysvaltain sisällissodan aikana, vaeltelee edelleen levottomana kuolemansa näyttämöllä. Ihmissusi Jean Grenier himoitsee lasten lihaa – ja pikkutytöt ovat hänestä herkullisimpia!
Jos olet lukenut Noidan Käsikirjan, nämä tarinat ovat sinulle tuttuja. Mahdollisesti ne olivat sitä jo lapsena.
– Kirjahan on nykylukijan silmissä visuaalisesti hyvinkin erilainen kuin nykypäivän lastenkirjat – välillä suorastaan kaamean näköinen, Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi myöntää.
Lue myös: Muistatko Pahkasian? Markku teki rakastettua huumorilehteä 25 vuoden ajan: "Alkupään jutuissahan ei juuri mitään hauskaa ollut"
Maine lisääntyi ajan kuluessa
Alun perin vuonna 1983 suomeksi julkaistusta Noidan käsikirjasta muodostui varsinainen sukupolvikokemus erityisesti 1970-luvulla syntyneille. Syynä olivat sekä otollinen ajankohta että kilpailun puute – toista vastaavaa teosta ei ollut tarjolla.
– Kauhukirjallisuus on oma lajityyppinsä ja kauhutarinat monella tavalla, muun muassa elokuvissa, olivat nosteessa 1980-luvulla. Mainetta varmasti lisäsi seuraavina vuosikymmeninä kirjan huono saatavuus, kun alkuperäiskustantaja ei ottanut uusintapainosta teoksesta, Tiuraniemi sanoo.
Kirjasta otettiin uusi painos 1994. Tämän jälkeen Noidan käsikirja olisi voinut painua unholaan – mutta toisin kävi. Uskollinen lukijakunta rakasti kauhukirjaa edelleen.

