Miesten tasa-arvoa huoltajuusasioissa ajava Ralf Sund puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän on itse kokenut eron jälkeen sekä hyvän että huonon huoltajuusratkaisun ja toiminut lähivanhempana neljälle pojalleen.
Miesasia-aktivisti Ralf Sund on kokenut miehen kohtelun huoltajuusriidoissa omakohtaisesti. Sund on eronnut kahdesti, ja hän tietää, kuinka asiat voidaan hoitaa sekä hyvin että huonosti.
Ensimmäinen ero sujui luottamuksessa ja hyvässä hengessä, eikä sopimuksia huoltajuudesta edes tehty kirjallisena. Yhteinen poika oli tuolloin jo yli 10-vuotias ja sai itsekin vaikuttaa järjestelyyn.
– Poika asui ensin äidillään ja sitten isällään. Riitaa ei ollut missään vaiheessa, Sund muistelee.
Taistelu oikeudessa
Toisella kerralla tuuri ei ollut yhtä hyvä. Kolmen yhteisen pojan, joista nuorin oli vielä tarhaiässä, huoltajuudesta taisteltiin oikeudessa asti.
– Näin, miten vaikeaa se oli miehelle, vaikka kaikki fakta oli puolellani. En halunnut alun perin lähihuoltajuutta vaan jaetun huoltajuuden, Sund sanoo.
– Se ei käynyt äidille. Ei, vaikka työ, asuinolot, aika, kaikki oli puolellani.
