Miesasia-aktivisti Ralf Sund on huolissaan isättömistä pojista. Yhä useampi poikalapsi kasvaa Suomessa ilman miehen mallia.
Erossa lapset jäävät useimmiten äidille, ja valitettavan usein suhde toiseen vanhempaan jää etäiseksi. Miesten tasa-arvoista asemaa huoltajina ajava Ralf Sund onkin huolissaan yksinhuoltajien pojista.
– Lapset kaipaavat sekä miehen että naisen mallia. Jos jompikumpi puuttuu, tulee ongelmia, Sund huokaa.
– Eroperheiden pojilla on kasvussaan jaksoja, jolloin he ovat kovemmilla kuin heidän soisi olla.
Tällaisena jaksona Sund nimeää sukupuoleen kohdistuvan orientaation ajan, vaiheen, jolloin lapsi havaitsee edustavansa tiettyä sukupuolta. Sund arvioi, että kyseinen vaihe kestää 4–5-vuoden iästä aina murrosiän alkuun saakka.
– Jos silloin puuttuu oman sukupuolen esikuva läheltä, se on dramaattista tietyn ikäisten poikien kohdalla. Isättömillä pojilla on kasvanut riski ongelmiin elämässä, Sund varoittaa.
Hän huomauttaa saman koskevan naisen mallia vaille jääneitä tyttöjä, joskin tyttöjen vastaava tilanne on tilastojen mukaan harvinainen. Isättömien poikien asia taas alkaa Sundin mukaan saavuttaa yhteiskunnallisen ongelman mittasuhteet.
Neuvoja yksinhuoltajaäideille
Esimerkiksi huoltajuuskysymyksiä ei kuitenkaan pitäisi Ralf Sundin mielestä ratkaista antamalla pojat isälle ja tytöt äidille. Hän muistuttaa, että molemmat sukupuolet ovat kasvavalle lapselle tärkeitä.
Sen sijaan Sund patistaa yksinhuoltajaäitejä etsimään pojilleen miehen malleja lähipiiristä.
– Missä ovat isoisät? Pitäisihän heitä olla kaksi. Enojen ja setien roolia voi korostaa myös, ja siten paikata tätä vajavaisuutta, Sund sanoo.
Isän paikkaa on kuitenkin vaikea korvata.
– Ensisijaista on, että äiti pyrkisi tekemään kaikkensa, jotta tapaamisia isän kanssa olisi mahdollisimman paljon. Tämä on isänkin vastuu, Sund painottaa.
– Eron tuskasta huolimatta yhteyden etävanhempana olevaan isään tulisi olla tiivis, ja haittaavat tekijät on vain purettava pois sen tieltä.
Katkeruus ei kanna pitkälle eron jälkeen ja kostautuu lopulta lapselle. Sund näkeekin, että eron jälkeen yksinhuoltajien ei kannattaisi sinnitellä omillaan vaan ottaa isä avuksi mukaan lapsen elämään.
– On niitä yksinhuoltajia, jotka valittavat, kuinka on kauhea kiire ja vastuu koko ajan, ja samalla sitten kynsin ja hampain pidetään kiinni siitä, ettei tapaamisia isälle järjestetä, Sund kuvailee.
– Parin vuoden kuluttua, kun mieli muuttuu, voi olla jo liian myöhäistä. Silloin katkeruus tulee vastaan toiselta puolelta.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Colourbox.com
Vapiskaa naiset: Näitä oikeuksia miehet vaativat itselleen!
Aarno "Loka" Laitinen: Naiset eivät kestä rankkaa ja vastuunalaista työtä