Michael Nylanderin maila murskasi SM-liigatähden unelmat – korona-ajan erikoisuus olisi pelastanut: "Tuli vaarallisia paikkoja"

SM-liigan paluussa uusi piirre –"akvaariot"eivät kerää täyttä ylistystä 4:46
C Moren studiossa keskusteltiin SM-liigan "akvaarioilmiöstä".

NHL:ssäkin pelannut Tomi Pettinen, 43, oli vuonna 2010 uransa huipulla, kun eräänä tiistai-iltana näkökenttä sumeni ja elämä mullistui. Jos SM-liigassa olisi ollut vuonna 2010 käytössä "koronasuoja", Pettisen elämä olisi mennyt eri raiteilla. 

Se oli ihan tavallinen pelitilanne, eikä Jokerien Michael Nylanderilla ollut aikomustakaan vahingoittaa Lukon Tomi Pettistä.

Nylanderin maila osui Pettisen vasempaan silmään, johon tuli vakava vaurio. Kauden pelit olivat siinä, vaikka hän elätteli vielä pääsyä takaisin pudotuspeleissä. 

Pettinen oli pelannut uransa parasta jääkiekkoa Harri Tikkasen pakkiparina, ja Lukko oli porskuttanut alkukauden sarjan kärjessä. Pettinen oli ollut Moskovan EHT:llä, ja jopa paikka olympiajoukkueessa oli haarukassa.

– Aina se tapaus tulee mieleen, kun kalenterissa on helmikuun yhdeksäs päivä, Pettinen sanoo MTV Urheilulle.

Jos maailmassa olisi niinä viikkoina riehunut koronavirus, Pettinen näkisi ehkä tänä päivänä yhtä hyvin molemmilla silmillä. 

"Kyllä senkin kanssa pitäisi oppia pelaamaan"

SM-liiga päätti määrätä kokovisiirit pakollisiksi koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi. Ratkaisu on herättänyt hyvin ristiriitaisia näkemyksiä. 

Pettinen tietää hyvin, että jos hänellä olisi ollut vastaava "postilaatikko" päässään, Nylanderin maila ei olisi tavoittanut silmää. 

– Se on kuitenkin ollutta ja mennyttä. En ajattele loukkaantumisesta enään sinänsä mitään negatiivista, sellaiset kuuluvat jääkiekkoilijan ammattiin, Pettinen kuittaa. 

– Jos silmä olisi säästynyt, olisi joku muu vamma voinut lopettaa uran. 

Pettinen on seurannut viime viikkojen visiirikeskustelua. Nyt ainakin kaikki pelaajat lähtevät samalta viivalta, kun heidän on pakko pelata "akvaario" päässään. 

– Kokovisiiri haittaa jonkin verran kiekon näkemistä jalossa. Se on uusi ja outo monille pelaajille, mutta kyllä senkin kanssa pitäisi oppia pelaamaan. 

"Vaarallisia paikkoja tuli"

Pettinen joutui pitkäksi aikaa sairauslomalle tapaturman jälkeen. Ensimmäiset pari viikkoa silmä oli niin turvoksissa, ettei sitä saanut auki. Tutkimuksien tekeminen oli vaikeaa. 

Hän palasi kuitenkin seuraavaksi kaudeksi kehiin. Näkö ei ollut palautunut, ja olo oli muutenkin niin turvaton, että hän otti käyttöön pidennetyn visiirin.

Laaksosen Antti lähetti jenkeistä visiirejä, koska vastaavia ei löytynyt Suomesta. Niitä on vieläkin varastossa muutamia. 

Normaalia alemmaus ulottunut visiiri vaikeutti pelin havainnointia, mutta näkökentältään rajoittunut silmä haittaisi vieläkin enemmän. Kun hyökkääjä lähestyi kovaa vasemmalta, häntä oli vaikea nähdä. 

– Muutamia vaarallisia paikkoja tuli kyllä, mutta jotenkin pystyin kaukalossa operoimaan. Ehkä kokeilua ei olisi pitänyt jatkaa niin pitkään, koska siinä olisi voinut tulla joku muu vamma. 

Paineetkin olivat kovia, sillä Lukolla oli hyvä joukkue, jolta odotettiin menestystä. Pettinen nimettiin kaiken lisäksi Lukon kapteeniksi kaudella 2010–11. 

Keväällä 2011 kokoelmiin tuli pronssimitali. Ilveksen kasvatti yritti ja yritti, mutta kesällä 2012 oli pakko antaa periksi. 

"Aika tuuliviirihommaa"

Mieli oli matalalla lopettamisen jälkeen, kun perhe siirtyi takaisin Tampereelle. 

Ura oli vienyt New York Islandersin NHL-organisaatioon asti, ja NHL-pelejä oli tullut tilille 24. Haaveena oli pelata vielä ulkomailla, mutta se oli pakko unohtaa. 

Poika Otto Pettinen oli aloittanut kiekkokoulun Raumalla, ja hän halusi jatkaa pelaamista Tampereella. "Pera" yritti ohjata aluksi jälkikasvua muihin lajeihin. 

– En tiedä, että olinko niin täynnä jääkiekkoa vai pelkäsinkö, että pojalla käy samalla tavalla. 

Pojan palo jääkiekkoon oli kova, ja isänkin mielialat kohenivat ajan saatossa. Tätä nykyä Otto pelaa Ilveksen D1-joukkueessa ja nauttii täysin siemauksin lajista. 

Isäkin on ollut vahvasti jääkiekon parissa Ilveksen juniorijoukkueiden valmennuksessa. Tätä nykyä hän toimii U20-joukkueen apuvalmentajana. 

– En sitten tiedä, että onko tämä valmennuskaan lopullista vai vaan tekohengitystä. Välillä on mukavaa ja välillä ei, vähän kuin pelaajanakin. Aika tuuliviirihommaa. 

Arkielämä sujuu, vaikka vasemman silmän näkökyky on edelleen rajoittunut. Silmästä puuttuu syvyysnäkö kokonaan. 

– Joskus joku heiluttelee vasemmalla jotain esinettä ja ihmettelee, kun en näe. Kun telkkaria katsellessa panee terveen silmän kiinni, ei näe tekstiä, mutta erotan sentään että näkyykö siellä piirrettyä vai jotain muuta elokuvaa. 

Lue myös:

    Uusimmat