Kävin juuri Lapissa. Matkailupalveluiden kehittäminen on laajalla pohjalla, igluja vuokrataan, kaivosten kehittämisinvestointeja tehdään, biotehdaspäätöksiä odotetaan ja jääveistoksia tullaan katsomaan toiselta puolelta maailmaa. Teknologia, markkinointi, palveluinnovaatiot ja luonnonvarat muodostavat siellä kokonaisuuden, joka tuottaa nyt uutta koko Suomelle, kirjoittaa kansanedustaja Matti Vanhanen MTV Uutisten nettikolumnissaan.
Mukana tässä kaikessa ovat sekä kansainväliset suuryhtiöt kuin pienet paikalliset yrityksetkin. Tähän nähden on vaikea ymmärtää lähinnä Helsingin johdon puhetta siitä, että suurimpien kaupunkien kehitys on ratkaisevinta Suomen tulevaisuuden kannalta.
Ratkaisevaa on mielestäni kokonaisuus ja Suomen sisäinen verkostoituminen, alueiden luontaisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ja kansainvälistyminen kaikkialla. Meiltä puuttuu tätä kuvaava suuri yhteisesti hyväksytty strateginen kuva suurimpien kaupunkien pyrkiessä määrittämään oman kuvansa koko maan kuvaksi.
Tulee väkisinkin mieleen merkantilismin aika ja maan jakaminen tapulikaupunkeihin, maakaupunkeihin ja maaseutuun. Valtion päätöksellä ulkomaankauppa keskitettiin Tukholman ja Turun yksinoikeudeksi, ja suurin osa ammateista sallittiin vain kaupungeissa suoritettaviksi. Maaseudulle ei saanut edes kauppaliikettä perustaa – vain harvalukuisten markkinoiden järjestäminen oli luvallista. Silloin kieltämällä asioita muilta pyrittiin kasvattamaan kaupunkeja. Pyrkiikö Helsinki uudeksi tapulikaupungiksi vai mistä on kyse, kun se hakee erityisoikeuksia verrattuna muihin?
Helsinki haluaa tukkia valtion omistamia sisäänajoteitä ”kaupunkibulevardeiksi”. Moni pitää tätä itsestään selvänä oikeutena. Entä sallittaisiinko Nurmijärvenkin ottaa osa samasta Hämeenlinnanväylästä omiin elinkeinotarkoituksiinsa? Liikennevaloilla, alhaisilla nopeusrajoituksilla ja uusilla risteyksillä se onnistuisi. Ei tietenkään.