Lukupiiri: Miltä tuntuu tapaaminen oman elämän kanssa?

Nimi: Tapaaminen Elämän kanssa
Kirjailija: Cecelia Ahern
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 5
Kenelle: Naisille, jotka janoavat romantiikkaa. Naisille, jotka haluavat liikuttua. Naisille, jotka haluavat nauraa. Siis kaikille naisille.

Cecelia Ahernin teos kertoo Lucy Silchesteristä, jolla ei mene kovinkaan hyvin. Lucy haikailee edelleen entisen poikaystävänsä perään, hän vihaa työtään, välttelee ystäviään eikä päästä ketään pikkuruiseen asuntoonsa, jossa hän asuu kissansa kanssa. Kaiken lisäksi Lucylla on paha taipumus valehdella kaikesta ja kaikille. Hän ei halua kenenkään tietävän, kuinka onneton on – eikä ehkä tajua sitä oikein itsekään. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Lucy saa kutsun tapaamiseen oman elämänsä kanssa.

Ja yhtäkkiä näin hänet. Oman elämäni. Hän istua kyhjötti kolhiintuneen työpöydän takana ja raapusti pää kumarassa jotain nuhjuiseen muistilehtiöön kynällä, joka ei näyttänyt toimivan siitä päätellen, että hän töherteli sillä vähän väliä lehtiöön. Hänellä oli ryppyinen harmaa puku, harmaa paita ja harmaa solmio, johon oli painettu elämän kolminkertaisia spiraaleja. Hänen mustat hiuksensa olivat epäsiistit, ja niissä näkyi siellä täällä vähän harmaata, ja hänen leukaansa peitti muutaman päivän ikäinen parransänki. Hän nosti katseensa, huomasi minut, laski kynän kädestään, nousi seisomaan ja pyyhki sitten molemmat kädet pukuunsa niin, että siihen jäi kosteat, ryppyiset jäljet. Hänen silmänympäryksensä olivat mustat ja silmänsä verestävät, ja hän niiskutti ja näytti siltä kuin ei olisi nukkunut vuosikausiin.

Lucy ei voi sietää omaa Elämäänsä, joka ei vaikuta kovin onnelliselta. Kaksikon taival takkuaakin alusta asti. Lucyn valheisiin kyllästynyt Elämä vannoo kertovansa jonkin totuuden jokaisesta valheesta, jonka Lucy elämästään muille sepittää. Lucyn täytyykin alkaa tehdä muutoksia yksinäiseen elämäänsä, jos hän aikoo säilyttää välit lähipiiriinsä. Kaikki kerrotut valheet täytyy selvittää, ennen kuin Lucy voi mennä elämässään eteenpäin.

”Minä vihaan työpaikkaani.”

”Etkös sinä sanonut, että pidät siitä?”

”Minä valehtelin. Rakastan Blakea.”

”Etkös sinä sanonut, että olet toipunut teidän erostanne?”

”Minä valehtelin. Vihaan työpaikkaani ja rakastan Blakea.”

Heilautin nyrkkiä ilmassa. Sen sanominen tuntui oikealta.

Elämä huokaisi. ”Elämä sinun kanssasi on kuin ottaisi askeleen eteenpäin ja kaksi taaksepäin.”

Tapaaminen Elämän kanssa on koskettava, hauska ja lämminhenkinen kirja, joka ei taatusti jätä kylmäksi. Iltalukemiseksi kirja ei sovellu, ellei nukkumaanmenon venyminen haittaa. Tätä kirjaa on nimittäin vaikea jättää kesken. Ahernin kirjassa on sanoma, joka on helppo löytää huumorinkin keskeltä – jokaisen meistä pitäisi järjestää tapaaminen oman elämänsä kanssa.

Teksti: Hannakaisa Taskinen

Kuva: Gummerus