Liikenteessä pelkkä "hyvä näkö" ei riitä: "Ihan kuin kiinnittäisi vielä toisen turvavyön"

Noin 3,8 miljoonalla suomalaisella on ajokortti. Autojen lisäksi teillä liikkuu muun muassa pyöräilijöitä ja jalankulkijoita koululaisista vanhuksiin. Ei siis ole ihme, että liikenneturvallisuuden merkitys puhututtaa vuosi toisensa jälkeen.

Pyöräillessä laitamme päähämme kypärän, syyshämärän alkaessa muistamme lisätä ulkovarusteisiin heijastimen ja kelien liukastuessa vaihdamme autoihimme säähän sopivat renkaat. Näiden liikenneturvallisuutta lisäävien tekijöiden tärkeyttä ei voi kiistää.

Moni kuitenkin unohtaa, että yksi tärkeimmistä turvallisuuden takaavista ominaisuuksista on liikenteessä liikkuvan näkö.

Tarkka näkö ei riitä

“Hyvällä näöllä” on tavallisesti tarkoitettu, että näemme tarkasti katsomamme kohteet. Liikenteessä kuitenkin ratkaisee, kuinka nopeasti havaittuihin kohteisiin pystyy reagoimaan. Näöntarkkuuden lisäksi reagointikykyyn vaikuttavat merkittävästi muun muassa näkökentän eheys ja laajuus sekä kyky erottaa kontrasteja ympäristössä.

Näöntutkimukset ovat tähän asti keskittyneet selvittämään pääosin näön tarkkuutta. Nykyään on mahdollista tutkia myös kontrastinäköä ja näkökentän toimintaa helposti, luotettavasti ja nopeasti. Näitä tutkimuksia kutsutaan toiminnallisen näön tutkimuksiksi ja ne ovat osa optikkoliike Instrumentariumin laajennetun näöntutkimuksen palvelua, johon kuuluvat lisäksi silmänpaineen mittaaminen ja silmänpohjakuvaus.

Tarve nähdä hyvin korostuu vaikeissa sääolosuhteissa

Ihminen pystyy todellisuudessa havaitsemaan tarkasti vain noin viiden asteen levyisen alueen näkökentästään kerralla. Mahdolliset puutokset on usein vaikea havaita itse, sillä silmien yhteispelistä johtuen toinen silmä pystyy pettävän tehokkaasti paikkaamaan merkittäviäkin muutoksia näkökentässä.

Puutteellinen näkökenttä voi kuitenkin aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä, kun kyky reagoida nopeasti muutoksiin heikkenee. Heikentynyt kontrastinäkö saattaa puolestaan korostua vasta näkemistä haittaavissa sääolosuhteissa, kuten hämärällä, sateessa tai sumussa.

− Silmälasien voimakkuuksia tarkastaessa katsotaan mustia merkkejä valkoisella taustalla, mutta harvoin oikeassa elämässä kontrastierot ovat niin suuria, sanoo Instrumentariumin optikko ja tuoteryhmän myyntipäällikkö Arto Karhunen.

– Jos esimerkiksi autoilee hämärällä ja edessä kulkee harmaaseen takkiin pukeutunut kävelijä, sävyerot ovatkin huomattavasti pienempiä. Jos kontrastinäkö on heikentynyt, vaikeutuu kohteiden tunnistaminen, vaikka itse näöntarkkuus olisikin hyvä, Karhunen havainnollistaa.

Säännölliset näöntarkastukset kannattavat

Jotta näköjärjestelmän tilanne tunnetaan ja mahdolliset poikkeamat huomataan ajoissa, yleinen suositus on käydä optikolla kahden vuoden välein ja silmälääkärillä vähintään kerran viidessä vuodessa. Monilla etenkään jälkimmäinen ei toteudu. Säännölliset käynnit kuitenkin kannattavat.

− Tutkimuksissa määritetään samalla lähtötaso, johon pystytään jatkossa vertaamaan. Näin mahdolliset muutokset havaitaan ajoissa ja ne voidaan huomioida näönkorjauksessa. Mikäli tutkimuksissa ilmenee jotain, mikä vaatii jatkotutkimuksia, ohjaamme aina silmälääkärin vastaanotolle. Säännöllinen seuranta on tapa varmistaa, että kaikki on hyvin – ihan kuin kiinnittäisi vielä toisen turvavyön, Karhunen summaa.