Suomen jääkiekkomaajoukkueen mahdollinen ykkösmaalivahti tulee AHL:stä. Kevin Lankisen ensimmäinen kausi rapakon takana opetti paljon ja yllätti positiivisesti.
MAINOS
Jääkiekon MM-kisat C Morella!
Leijonien ensimmäiset ottelut:
Suomi-Kanada 10.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3
Slovakia-Suomi 11.5. klo 21.10 C More Sport 1/MTV3
USA-Suomi 13.5. klo 17.10 C More Sport 1/MTV3Kaikki ottelut suorana C Morella ja cmore.fi -suoratoistopalvelussa!
Lankinen pelasi huimalla tasolla kaudella 2017-2018 Helsingin IFK:ssa. Kyseinen kausi alkoi vaikeasti, sillä Lankinen loukkasi polvensa elokuussa, mutta palasi IFK:n vahvuuteen joulukuussa ja torjui väkevästi loppukauden ajan.
Vahvan kauden päätteeksi Lankinen sorvasi tulokassopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Mennyt kausi kului Blackhawksin organisaation AHL-joukkuessa Rockford IceHogsissa.
– Oli hyvä ja opettavainen vuosi. Pelit, mitä pääsin pelaamaan, niin olen tyytyväinen siihen, että ne menivät tosi hyvin ja pääsin sopeutumaan hyvin amerikkalaiseen pelityyliin ja muutenkin elämään siellä. Se oli iso muutos, kun yksin joutuu lähteä uuteen maailmaan, opetella kielen ja elämätavan siellä, Lankinen kertaa MTV Urheilulle.
Lankinen myöntää, että muutto vieraaseen maahan, ison valtameren taakse aiheutti pienen kulttuurishokin.
– Siellä olet aika yksin monessa asiassa: sinun pitää itse itsestäsi huolta, löytää asunnot, autot ja nettiyhteydet, niin kyllä siinä oli nuorelle pojalle vähän opettelemista, kun englannin kielellä rupeat etsimään niitä. Mutta niihinkin on paljon ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Ja, kun kysyy apua, niin löytää ihan varmasti apua.
– Tämän vuoden jälkeen menen entistä fiksumpana takaisin, hän jatkaa.
24-vuotias maalivahti joutui hakemaan kauden aikana pelituntumaa farmin farmista, eli ECHL:stä kuuden ottelun verran.
Vaikka vauhti ei ollut sarjassa kovin kova, yllättyi Lankinen pelaajien taitotasosta.
– Siellä on silti yllättävän hyviä pelaajia. Ehkä se ei ole niin ammattimaista meininkiä, mitä on Liigassa, AHL:ssä ja puhumattakaan, mitä NHL:ssä on tottunut. Siellä varsinkin joutui tekemään varsin paljon asioita yksin ja treenata yksin, jos halusi mennä eteenpäin.
– Onneksi se stintti jäi aika lyhyeksi ja pääsin viettämään paljon aikaa AHL:ssä, missä meillä oli tosi hyvät resurssit ja valmentajat, Lankinen jatkaa.
LUE MYÖS: Jukka Jalonen tehnyt valtavan huomion Leijonien joukkueesta – ”Ihan spesiaalihomma”
Lankinen joutui tottumaan itselleen täysin uuteen tilanteeseen ECHL:ssä.
Lankinen on pystynyt läpi uransa harjoittelemaan maalivahtivalmentajan kanssa, mutta Indy Fuelin joukkueessa sellaista ei ollut.
– Kun olet yksin, yrität mennä aina vähän ennen joukkuetta jäälle tekemään juttuja ja pyytämään kaveria, että tulisi laukomaan. Ei se ole itsestään selvyys, että jokaisessa joukkueessa on maalivahtivalmentaja, Lankinen kertoo ja jatkaa:
– Suomessa ollaan aika onnellisessa asemassa siinä, että lähes joka joukkueessa löytyy nykyään päätoiminen maalivahtivalmentaja, joka on vain maalivahteja varten.
Lankinen joutuikin turvautumaan tuttuihin miehiin neuvoja hakiessaan. Yksi niistä oli IFK:n maalivahtivalmentaja.
– Olin Jan Lundellin kanssa yhteyksissä, hänen kanssaan teimme neljä vuotta tosi tiiviisti hommia. Fysiikkavalmentaja Ari Räsäseen olen ollut myös yhteydessä, kenen kanssa kesät täällä treenaan. Muutenkin tukiverkko on ollut aika laaja, Lankinen kertoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen).
AHL:ssä kova kilpailutilanne
AHL:n puolella asiat olivat hyvin.
Lankinen kertoo, että AHL on maalivahdillekin kova ja vaativa sarja. Vauhti on sarjassa tosi kova ja kiekkoa tulee maalille tosi paljon.
– Joka pelissä piti olla hereillä, siellä sattuu ja tapahtuu.
IceHogsissa kilpailutilanne oli kuitenkin kova. Joukkue peluutti kolmea eri maalivahtia, joten peliaika oli kortilla Lankisellakin.
Lankinen joutui taistelemaan elintilasta yhdysvaltalaisvahdin Collin Delian sekä ruotsalaistorjujan Anton Forsbergin kanssa. Lankinen pääsi lopulta tolppien väliin 19 ottelun verran, joissa kiekot pysähtyivät 91 prosentin tehokkuudella.
– Pääsin pelaamaan terveenä lähestulkoon koko kauden. Pelimäärä ei ollut sitä, mitä toivoin, mutta onneksi pääsen jatkamaan kautta MM-kisoihin ja sain kolme hyvää peliä alle viime viikolla.
AHL on tullut suomalaisille tutuksi bussiliigana. Glamour on kaukana, kun nuori pelaaja joutuu hakemaan vauhtia farmista ja tottumaan pohjois-amerikkalaiseen pelityyliin.
LUE MYÖS: Venäjä julkisti MM-kisoihin lähtevän tähtisikermänsä – kaksi pelaajaa vielä liipaisimella
Lankinenkin oli kuullut tarinoita AHL:n nurjista puolista, mutta yllättyi positiivisesti, kun tarinat eivät toteutuneet hänen omalla kohdallaan.
– Täytyy myöntää, että olin odottanut pahempaa, mitä loppujen lopuksi saimme siellä. Meillä oli ehkä helppoa, kun pelasimme paljon divisioonavastustajia vastaan ja Chicagon alueelta löytyi puolentoista tunnin sisältä kolme joukkuetta, joita vastaan pelasimme melkein 15 kertaa per joukkue. Siinä tuli aika tutuksi ne joukkueet, Lankinen naurahtaa ja jatkaa:
– Pidemmät matkat menimme lentokoneella ja pisimmät bussimatkat olivat ehkä 6-7 tuntia. Ei sen pahempaa onneksi, mutta olen kuullut paljon pahempiakin tarinoita joistain muista paikoista.
Vaikka menneellä kaudella Lankinen ei päässytkään pelaamaan tasaisesti, pääsi hän silti maistamaan NHL:n tunnelmia luukkuvahtina kauden lopussa.
Slovakiassa odottavat MM-kisat ovat unelmien täyttymys.
– Pikkupojasta asti on ollut unelma päästä joskus edustamaan Suomea MM-kisoihin, Lankinen päättää.