Oikeus on tuominnut kaksi lastensuojeluvirkailijaa tuottamuksellisista virkarikoksista. Oikeuden mukaan Kaavin kunnan virkamiehet vaihtoivat teini-ikäisen lapsen sijoituspaikkaa puutteellisten sekä väärien tietojen perusteella ja vastoin lapsen tahtoa.
Virheellinen sijoitus kesti viisi kuukautta vuosien 2018–2019 taitteessa. Oikeuden mukaan sijoitus perustui aitoon huoleen lapsen tilanteesta, mutta aiheutti silti vahinkoa nuorelle.
Nuori kertoi itse oikeudessa muuttaneensa ensimmäiseen sijoituspaikkaan huonoista ja epäterveistä kotioloista. Todistajien mukaan nuorella oli ollut tässä vaiheessa merkittäviä ongelmia koulunkäynnin kanssa.
Todistajien mukaan nuori oli ollut hyvin arka, sulkeutunut ja koulurakennukseen meneminen oli ollut hankalaa. Hiljalleen nuori oli alkanut avautua ja osallistua, hän oli saanut ystäviä uudesta sijoituspaikastaan ja koulunkäyntikin oli alkanut sujua.
Nuori oli ehtinyt asua sijoituspaikassa vuoden, kun hänet yllättäen siirrettiin uuteen sijoituspaikkaan. Nuori itki päätöksen kuullessaan. Hän vastusti päätöstä ja kanteli siitä hallinto-oikeuteen.
Lastensuojeluviranomaiset jatkoivat kuitenkin sijoitusta.
Nuoren kunto romahti
Uudessa sijoituspaikassa nuoren hyvin alkanut kehitys romahti. Nuori masentui, vetäytyi kuoreensa ja vietti päivät pääosin huoneeseensa sulkeutuneena.
Nuori kuvaili itse oikeudelle, että uudessa sijoituspaikassa muut sijoitetut lapset olivat paljon häntä nuorempia, eikä hän saanut olla tekemisissä heidän kanssa. Myös yhteydenpito vanhan sijaishuoltopaikan ohjaajiin ja kavereihin kiellettiin.
Nuoren mukaan hänen puhelimensa uhattiin ottaa pois, jos hän olisi yhteydessä kiellettyihin henkilöihin. Nuori kertoi, että pelkäsi tämän johtavan täydelliseen eristykseen ja totteli siksi sääntöä.
Nuori koki, ettei häntä myöskään tuettu samalla tavalla kuin aiemmassa paikassa. Ulos hän sai mennä ainoastaan valvottuna.
Näistä syistä nuori lopetti syömisen ja makasi vain sängyssään lamaantuneena. Hänen koulunkäyntinsä keskeytyi kokonaan.
Asiakirjat ja todistajien kertomukset tukivat nuoren kertomaa.
Työkuorma vaikutti
Nuoren ja hänen vanhempansa mukaan päätös sijoituspaikan muuttamisesta perustui puutteellisiin ja vanhentuneisiin tietoihin.
Hallinto-oikeus oli samaa mieltä, sen mukaan viranomainen ei selvittänyt riittävästi lapsen tilannetta ennen päätöksen tekoa. Siirtopäätöksen perusteena ollut selvitys oli hallinto-oikeuden mukaan paitsi puutteellista, osin myös virheellistä.
Päätöksen taustalla olivat kunnan sosiaalijohtaja ja sosiaalityöntekijä, joista jälkimmäinen teki lastensuojelutehtäviä vain 30 prosenttia työajastaan. Sosiaalityöntekijän mukaan hänen työmääränsä oli liiallinen.
Virkailija kertoi oikeudessa, että kun hän ehti hoitaa vain kiireellisimmät tehtävät, asiat alkoivat kasaantua ja viivästyä. Virkailija valitti asiasta esimiehelleen ja tämä lupasi tukea, mutta irtisanoutui.
Virkailija valitti työkuormastaan seuraavalle esimiehelle.
– Muillakin on töitä, joten ei saa valittaa, esimies totesi virkailijan mukaan.
Kun virkailijan esimieheksi tuli taas uusi sosiaalijohtaja, tämä antoi hänelle varoituksen alisuoriutumisesta. Perusteena oli se, että häneltä jäi tehtäviä hoitamatta. Virkailijan mukaan niin oli jäänyt edelliseltäkin lastensuojelutyöntekijältä.
Virkailija sanoi oikeudessa, että yritti parhaan kykynsä mukaan selvittää nuoren tilannetta siirtopäätöstä varten.
Tuore sosiaalijohtaja
Sosiaalijohtaja kertoi oikeudessa, että oli aloittanut Kaavin kunnan sosiaalijohtajana reilua viikkoa ennen siirtopäätöksen tekemistä. Kaavilla hänen tehtävänkuvansa oli ollut erittäin laaja, eikä hän ollut saanut juurikaan perehdytystä tehtäviinsä.
Sosiaalijohtajan mukana hänellä ei ollut syytä epäillä nuoresta saamiaan tietoja. Kun lasta koskevien tietojen ristiriitaisuus selvisi hänelle muutamaa kuukautta myöhemmin, hän kertoi olleensa pöyristynyt ja miettineensä, mihin voi uskoa.
Tämän jälkeen asiassa oli heti aloitettu korjaavat toimenpiteet ja nuoren siirto takaisin vanhaan lastensuojeluyksikköön.
Lapsen edun vastaista
Pohjois-Savon käräjäoikeus katsoi, etteivät lastensuojeluviranomaiset halunneet tieten tahtoen aiheuttaa nuorelle vahinkoa. He perustivat päätöksensä kuitenkin vanhentuneisiin ja virheellisiin tietoihin, mikä oli lapsen edun vastaista.
Käräjäoikeus katsoi, että kunnan resurssit vaikuttivat sosiaalityöntekijän mahdollisuuksiin hoitaa työtehtävänsä. Kunta korjasi tilanteen myöhemmin.
Oikeuden mukaan laiminlyönnit kohdistuivat lastensuojelun virkavelvollisuuden ydinalueelle. Viimeistään hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen sosiaalitoimen olisi pitänyt oma-aloitteisesti tarkistaa nuoren tiedot ja hankkia lisäselvitys hänen olosuhteistaan.
Sosiaalitoimi ei kuitenkaan toiminut näin, vaan teki uuden päätöksen samoilla perusteilla kuin edellisenkin.
Oikeus tuomitsi sosiaalijohtajan ja sosiaalityöntekijän tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta päiväsakkoihin.