Pariskunta teki keväällä 2017 kaupat Imatralla sijaitsevasta 60-luvulla rakennetusta omakotitalosta. Siitä oli tarkoitus tulla lapsiperheen koti.
Taloa myi vanhojen rakennusten korjaamista harrastava mies, joka oli kunnostanut ja myynyt useita aiempiakin kohteita eteenpäin.
Kauppakirjaan oli merkitty, että talo myydään täysin saneerattuna. Korjaukset oli tehty sekä talon sisä- että ulkopuolelle muutamia vuosia ennen kaupantekoa.
Kauppahinta oli 180 000 euroa. Pariskunnan mukaan mikään ei viitannut siihen, että kyseessä olisi muu kuin hyväkuntoinen kohde. Lapsiperheen suunnitelmissa ei ollut kunnostusta edellyttävän talon hankinta, mutta toisin kävi.
Ikäviä yllätyksiä
Ennen kaupantekoa perheenäiti oli käynyt tutustumassa taloon muutamia kertoja. Myös hänen puolisonsa oli käynyt paikalla kerran.
Naisen mukaan talon myyjä oli yhdellä tutustumiskäynnillä hoputtanut häntä allekirjoittamaan asiakirjan, jossa kerrottin salaojien ja patolevyjen puuttumisesta. Patolevy on talon sokkelin viereen asennettava, kosteutta eristävä levy.
Nainen piti tilannetta hyvin sekavana. Hän koki, että allekirjoittaminen oli edellytys kauppaneuvottelujen jatkumiselle. Hän ei saanut omaa kopiota asiakirjasta.
Kaupat tehtiin ilman erillistä kuntokartoitusta. Muuton jälkeen pariskunta havaitsi ikäviä yllätyksiä.
Kellarin maalatussa betoniseinässä oli tummuneita jälkiä ja silmin haivattavaa mikrobikasvustoa. Lisäksi kellarikerroksen lattiassa ja talon alapohjassa oli lämmön- ja kosteudeneristykseen liittyviä puutteita. Pesutilojen, pukuhuoneen ja kodinhoitohuoneen lattiarakenteessa oli käytetty vesieristeenä pinnoitetta, jota ei ollut tarkoitettu lattioiden vesieristeeksi.