Lapsia saanutkin voi olla yksin – monelle vapaaehtoisesti lapsettomalle pelottelu on kuitenkin tuttua: "Kuka sinusta huolehtii sitten vanhana?"

Jos olet lapseton, sinulta on taatusti kysytty, kuka sinusta huolehtii vanhana. Mielikuvat ja käsitykset lapsettomasta vanhuudesta ovat yleensä synkkiä, mutta tutkimusten perusteella ei ole vääjäämätöntä olla yksinäinen.

– Ajattelen, että uhkakuvia on lietsottu aika paljon, Heini Maksimainen sanoo.

Hän on toimittaja ja Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja. Teoksessaan hän haastatteli eri-ikäisiä lapsettomia aikuisia eri puolelta Suomea ja selvitti, millaista elämä on, jos lapsia ei ole eikä tule.

Moni lapsia saanutkin on yksin

Lapsettomalla voi olla vuosikymmeniä aikaa rakentaa ihmissuhteita ja ystävyyksiä, jotka lapsiperheessä voivat jäädä heikommalle hoidolle.

Kumppanikaan ei tee autuaaksi, sillä myös lapsia saanut voi erota parisuhteesta samalla tavalla kuin lapseton. Lopulta toinen kuolee, yleensä ennen toista.

Kysymys "kuka sinusta huolehtii vanhana" typistää lapsen tavallaan vanhempiensa hoitajaksi, joka on aina auttamassa. Moni unohtaa, että  lapsia saanutkin voi olla yksin.

– Eiväthän lapsetkaan välttämättä huolehdi. Ei ihmisten, jotka ovat elämässäni, tarvitse välttämättä olla lapsia, Heini sanoo.

– Mielestäni tämä on myös tärkeä poliittinen kysymys, josta pitää puhua. Kun ajatellaan ihan viimeistä vaihetta, jossa ihminen oikeasti tarvitsee apua, on tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla on siinä vaiheessa jokin tapa selvitä ja elää hyvää elämää.

Lapsetonta elämää ei voi oppia keneltäkään

Lapseton löytää mielekkyyttä aikuiseen elämäänsä esimerkiksi ystävyyssuhteista ja vaikkapa hyväntekeväisyystyöstä. Silti muut voivat nähdä lasten puuttumisen nimenomaan jonkin tärkeän puutteena.

– Ajatus on, että kun kasvatat lapsia, se on teko tulevien sukupolvien ja yhteiskunnan hyväksi: tässä kasvatan kunnon kansalaisia ja veronmaksajia. Kun lapsettomalta jää tämä pois, voidaan ajatella, että jotain hyväähän pitää sitten tehdä, Heini kuvaa.

– Moni haastateltavani pohti, miksi lapseton olisi jotenkin velkaa maailmalle sen takia, ettei hänellä ole lapsia. Kuin jäisit siitä jotakin velkaa. Minkä ihmeen takia lapsettoman pitäisi tehdä esimerkiksi enemmän vapaaehtoistyötä?

Lapsetonta elämää ei kuitenkaan voi oppia keneltäkään: ihmisen kokemus elämästä sisältää yleensä lapsuuden perheessä kasvamisen.

– Lapsettomuudesta ei ole esimerkkitarinaa tai mielikuvaa. Jokaisella on jokin käsitys siitä, millaista on elää lapsiperheessä. Toki käsitykset ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, millaisessa perheessä on kasvanut, Heini sanoo.

Heinin iässä hänen vanhemmillaan oli jo kolme lasta ja puolikas paritalosta. Aluksi lapsettomuuden ajatus tuntuikin Heinistä vaikealta: ei ollutkaan valmista polkua, jota seurata.

– Toisaalta ajattelen, että se on tosi vapauttavaa: voi elää millä tavalla vain, ei ole mitään kaavaa. Voit valita itse tavan, joka tuntuu parhaalta.

"Lapsettomuus voi olla hyvä tapa kirkastaa omia arvoja"

Kirjassaan Heini halusi pohtia, mikä on lapsettoman elämän tarkoitus. Sitä hän ei voi määritellä tarkasti.

– En voi vastata siihen, mikä on elämän tarkoitus, se on suurempi filosofinen kysymys, hän nauraa.

– Haastatteluissa tuli selväksi, että aika vähän ihmiset kokivat eksistentiaalista kriisiä sen takia, että heillä ei ole lapsia. Oli paljon ihmisiä, joille riitti tavallinen arkielämä, parisuhde ja sukulaiset. Ei ollut edes pohdiskelua siitä, mikä on tarkoitukseni nyt, kun lapsia ei ole.

Lapsettomuus voi olla hyvä tapa kirkastaa omia arvojaan ja sitä, mitä haluaa elämältään.

– Joutuu oikeasti kyseenalaistamaan sen, miten haluan elämäni elää.

Lue kaikki lifestyle-aiheiset artikkelit!

Osittainen lähde: Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi (Atena 2019)