Heini tajusi kolmekymppisenä olevansa lapseton – ympäristön asenne on edelleen ihmettelevä: "Ajatellaan, että ihmisessä täytyy olla vähän jotain outoa, kun hän ei halua lapsia"

1:51

Lapsettomaksi tullakseen täytyy vain odottaa, että muut ympärillä saavat vauvoja. Moni lapseton kuuleekin kyllästymiseen asti varoituksia siitä, miten joutuu katumaan valintojaan myöhemmin. Heini kirjoitti aiheesta kirjan selvittääkseen, millaista elämä on, jos lapsia ei koskaan tule. 

Kun Heini palasi reissusta keväällä 2015, viisi hänen ystävistään oli joko raskaana tai jo saanut lapsen. Silloin Heini itse tajusi olevansa lapseton.

– Sinänsä elämässäni ei mikään muuttunut, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun minun piti ajatella suhdetta tähän asiaan. Yllättäen tuli näkyväksi, että muilla oli jo lapsia, eli olin itse eri tilanteessa, Heini Maksimainen kuvaa nyt.

Hän on toimittaja ja Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja. Teoksessaan hän haastatteli eri-ikäisiä lapsettomia aikuisia eri puolelta Suomea ja selvitti, millaista elämä on, jos lapsia ei ole eikä tule.

Heinillä on myös ystäviä, jolla ei ole lapsia. Hän myöntää, että jos olisi kaveripiirinsä ainoa lapseton, se tuntuisi erilaiselta. Lisäksi hän on vasta päälle kolmekymppinen, joten täysin varmaa lapsettomuus ei vielä ole.

– Ehkä sitten, kun on 40-vuotias, joutuu viimeistään jotenkin käsittelemään asiaa. Kun tiedostaa, ettei lapsia enää tulee.

Kun ystävän raskaus on pettymys

Lapsettomuus on siitä erikoinen titteli, että sen antavat muut: lapsettomaksi tullakseen täytyy vain odottaa, että muut ympärillä saavat vauvoja. Silloin joutuu pohtimaan, mikä minun tarkoitukseni on tässä elämässä – mille elän, jos en saakaan lapsia?

Samalla joutuu elämään tunteiden ristiaallokossa, jossa ystävän raskaus on sekä iloinen uutinen että harmittava tosiasia.

– Monet naiset kertoivat, että kun paras ystävä on saanut lapsen, tulee olo, että "ei taas". Vaikka se olisi ihana asia, niin silti. Se on aika sukupuolittunut kokemus, koska vauvan saaminen vaikuttaa niin konkreettisesti tuoreen äidin elämään ainakin sen ensimmäisen vuoden, Heini sanoo.

– Tunnistan itsekin sen, että jos taas uusi ihminen ”vaihtaa leiriä”, niin kyllähän sen tiedostaa, ettei hän ole se, jonka kanssa samalla tavalla tulee jatkossa lähdettyä spontaanisti illalla jonnekin.

Miehiltä ei kysytä, mikseivät he jo tee lapsia

Lapsettomuus on vahvasti sukupuolettunut kokemus, sillä miehet joutuvat harvemmin vastailemaan kysymyksiin siitä, mikseivät he jo tee lapsia.

Heini haastatteli kirjassaan useita miehiä, jotka eivät olleet edes pohtineet omaa lapsettomuuttaan: kun hän kertoi kolmekymppiselle vapaaehtoisesti lapsettomalle miespuoliselle tuttavalle  kirjoittavansa kirjaa lapsettomuudesta, miehen kysymys oli: ”Mitä kirjoitettavaa siinä on?”

2:23
Vapaaehtoista lapsettomuutta pitää edelleen selitellä – miksi? 

Osaltaan kyse on biologiasta.

– Naiset joutuvat miettimään asiaa ja tiedostamaan sen. Ja toki heteroparisuhteessa miehenkin lastensaantikykyyn vaikuttaa se, minkä ikäinen puoliso on.

Miehellä saattaa kuitenkin olla tunne, että perhe-elämän ovi on iästä huolimatta pikkuisen raollaan.

– Siinä on sellainen takaportti, että teoreettisesti, jos kävisi niin hyvin, että löytäisin 20 vuotta nuoremman kumppanin, voisin vielä saada lapsia. Vaikka todella harvoillehan niin käy.

Lapsettomuutta pidetään radikaalina valintana

Lapsettomuus ei aina ole tietoinen valinta – joskus se vain tapahtuu. Jotkut taas valitsevat lapsettomuuden vapaaehtoisesti ja tietoisesti.

Ongelmana tämän näkevät yleensä vain ne, jotka lapsettomuutta ihmettelevät. Siksi vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan kertomista pitää Heinin haastateltavien mukaan joissain tilanteissa varoa.

– Kyllä sen huomaa, että taustalla ovat tietyt yhteiskunnan asenteet. Ajatellaan, että ihmisessä täytyy olla vähän jotain outoa tai vialla, kun hän ei halua lapsia, Heini sanoo.

– Monet varmasti pelkäävät sitäkin, että vastapuoli kokee lapsettomuuden henkilökohtaisena loukkauksena valintojaan kohtaan. Jotkut kertoivat, että on hämmentävää, että lapsettomuutta pidetään jotenkin radikaalina valintana, kuin siinä olisi jotakin todella äärimmäistä.

Kun joku on vapaaehtoisesti lapseton, lähipiiri vetää tiedosta usein melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

– Ajatellaan, että taustalla täytyy olla jokin syvempi syy. Biologia on voimakas argumentti: ajatellaan, että lisääntyminen on luonnollista ja evoluution meihin koodaama tehtävä, mitä se tietysti onkin, muttei se silti tee toisenlaisesta valinnasta mitenkään väärää. Historian saatossa on aina ollut ihmisiä, jotka eivät saa lapsia.

Stereotypiat elävät kumminkin päin

Heinin mukaan sana lapseton on kuvaava: samoin päättyvät esimerkiksi termit "rahaton" ja "asunnoton". Lapsia "kuuluu" tehdä, tai vähintään haluta. Lapsettomien ja lapsellisten välillä onkin usein ikävä vastakkainasettelun tunnelma.

Kumpikin leiri elää omien, yleensä melko äärimmäisten stereotyyppisten mielikuviensa varassa: vanhemmat eivät nuku koskaan ja ramppaavat vain Prismassa huutavien kakaroidensa kanssa.

– Stereotypiat elävät toisinkin päin: joskus lapsiperheissä elävät kuvittelivat, että lapsettoman elämä on jatkuvaa bilettämistä. Jatkuvasti haastatteluissani ihmiset sanoivat, etteivät käy baareissa tai biletä. Heillä oli tarve korostaa aikuista arkea, että myös he käyvät Prismassa, Heini kuvaa.

 – Moni ymmärsi, miksi muut haluavat lapsiperhearjen, eivätkä halunneet heitä tuomita. Olemme vain erilaisia ja haluamme eri asioita. Se, että joku muu valitsee toisin, ei ole minulta mitään pois.

Voiko ilmasto olla syy olla hankkimatta lapsia?

Kitkaa voi aiheuttaa myös se, jos vapaaehtoisen lapsettomuuden on valinnut ympäristösyistä – jos siis lasta ei ole halunnut tuottaa ylikansoitettuun maailmaan esimerkiksi ilmastoa suojellakseen.

– Tämä liittyy kaikkiin ympäristövalintoihin: jos sanot, että teet jotakin ympäristön edestä, sinun pitää olla niin sanotusti pyhimys sen jälkeen, Heini kuvailee.

Eräs haastateltava kuvasi tilannetta Heinille sanomalla, että tavaramäärä, jonka länsimaalainen vauva kuluttaa ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, on "hillitön". Ympäristösyyt eivät kuitenkaan kelpaa perusteluksi varsinkaan siinä tilanteessa, jos ihminen pitää matkailusta.

– Argumenttia usein vähätellään, että ilmasto ei ole mikään oikea syy olla hankkimatta lapsia, kun kuitenkin lennät Balille. Toisaalta moni lapseton ajattelee, että kun ei hanki lapsia, voi joustaa muuten.

"Vanhemmat voivat katua sitä, että kasvatin lapseni väärin"

Heini ei kiistä sitä, etteikö lapsettomuutta olisi mahdollista katua. Katumus riippuu myös paljon siitä, onko lapsettomuuden itse saanut valita. Moni vapaaehtoisesti lapseton kuuleekin kyllästymiseen asti varoituksia siitä, miten joutuu katumaan valintojaan myöhemmin.

– Ajattelen, että on tosi epäreilu kysymyksenasettelu, jos lapsettomalta kysytään, kaduttaako sinua lapsettomuus. Samalla tavalla perheellisiltä pitäisi kysyä, että kaduttaako sinua jokin perhe-elämääsi liittyvä valinta? Lasten hankintaa harva varmasti sanoo ääneen katuvansa, Heini sanoo.

– Vanhemmat voivat katua sitä, että kasvatin lapseni väärin, tai miksen ollut riittävästi kotona. Ajattelen, että kuka meistä nyt ei katuisi valintoja elämässään. Ei katumusta voi elämän koko mittakaavassa täysin estää.

Ulkopuolinen ei voi koskaan tietää, millaiset syyt lapsettomuuden taustalla ovat.

– Voi olla todella voimakkaan traumaattisia kokemuksia, joiden vuoksi ajattelee esimerkiksi, ettei halua toistaa samoja virheitä kuin omat vanhemmat.

Lapseton ei ole perheetön

Lapsia saaneet perheelliset saattavat myös käyttää lapsettomasta sanaa "perheetön". Se voi tehdä kipeää.

– Perheen käsite ei ollut aiemmin tullut mieleen olenkaan, Heini myöntää.

Määrittelyt ovat kuitenkin tärkeitä. Jos ystävä on samalla myös perheenjäsen, mukana tulee perheen vastuu; perheeseen kun liittyy ajatus myös syvemmästä huolenpidosta ja vastuusta.

– Otamme perheen käsitteen sellaisena annettuna, että kaikkihan tietävät, mitä se tarkoittaa. Kun sitä alkaa analysoida, tajuaa, että se on aika epämääräinen käsite. Itse ajattelen niin, että jokainen saa itse määritellä, keitä omaan perheeseen kuuluu. Eikä heidän tarvitse asua saman katon alla.

Osa vastustaa perhe-käsitteen laajentamista ja vetoaa esimerkiksi siihen, ettei "ydinperhettä" enää arvosteta. Oikeasti he saattavat pelätä sitä, että perhe määritellään uudelleen – kuin kahden aikuisen muodostama perhe jotenkin veisi pohjan pois perheeltä, jossa on isä, äiti ja 2,5 lasta.

Älä kysy "miksi sinulla ei ole lapsia"

Lapsettomuutta ei tarvitse selitellä kenellekään mitenkään. Heinistä kysymys "miksi sinulla ei ole lapsia" on hirveän riskialtis.

– Ei voi tietää, onko toinen käynyt kymmenen vuotta hedelmöityshoidoissa. Siksi minusta on hassua, miksi tätä ylipäätään kysytään. Enemmän pohtisin niin, että jos on tarve saada lapsettomuuden syy selville, voisi ehkä harrastaa itsetutkiskelua. Miksi minun täytyy saada tietää tämä asia? Heini sanoo.

– Toivon, ettei olisi tarvetta vastakkaisasetteluun, mutta helposti käy niin, että alkaa katsoa muiden ihmisten elämää omasta pienestä boksistaan käsin. Siinä helposti tulee tehtyä vääränlaisia tuomioita ja arviointeja.

Osittainen lähde: Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi (Atena 2019)

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja

    MTV Oy on osa Teliaa. Yrityskaupan myötä olemme päivittäneet tietosuojasivustomme ja tietosuojakäytännöt. Päivitetyt tietosuojakäytännöt astuvat voimaan 15.4.2020. Lue lisätietoja tästä.