"Suomelle leimallinen piirre on, että itsetutkiskelua ei ole juuri tehty", tutkija sanoo.
Hitlerin pahamaineinen natsipuolue, Nazionalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei eli NSDAP, toimi Saksassa vuosina 1925–1945. Noin 10,2 miljoonaa ihmistä kuului puolueen elinkaaren aikana NSDAP:hen.
Suomalaisittain kiinnostaa tietenkin, keitä suomalaisia kortistosta löytyy – ja keitä saksalaisia natseja Suomessa oleskeli.
Huomionarvoista on, että NSDAP:hen saattoivat liittyä ainoastaan Saksan kansalaiset.
Kansallissosialismin aikaan kansalaisiksi laskettiin ne henkilöt, joilla oli Saksan kansalaisuus ja jotka asuivat Saksassa. He olivat Reichsdeutsche, valtakunnansaksalaisia.
Volksdeutsche olivat puolestaan henkilöt, joilla oli saksalaiset juuret, mutta jotka asuivat Saksan ulkopuolella, esimerkiksi Romaniassa tai Puolassa.
– Jäsenyys NSDAP:ssa oli statussymboli, eräänlainen sosiaalinen käyntikortti ihmisille. Se viesti, että tässä on uskottava ja vakavasti otettava henkilö, kertoo Åbo Akademin dosentti André Swanström.
Hän lukeutuu Suomen eturivin natsi-Saksaan perehtyneisiin tutkijoihin.
Tämän kevään aikana merkittävät saksalaismediat ovat ensimmäistä kertaa julkaisseet omat hakukoneensa NSDAP:n jäsenkortistoihin.
Die Zeit -lehden mukaan sen hakukoneeseen on ladattu kahden eri arkiston sisältämät jäsenkortistot. Ensimmäinen sisältää 4,5 miljoonaa ja toinen 8,2 miljoonaa nimeä.
Tekoäly on mahdollistanut yksittäisten jäsenkorttien tietojen lukemisen hakukoneisiin. Niistä voi hakea jäseniä nimen, syntymäpaikan ja asuinpaikan mukaan.
– Nämä ovat aineistoja, jotka ovat ensimmäistä kertaa tulleet käytettäviksi kenelle tahansa. Se näkyy saksalaisesta julkisuudesta, että ne puhuttavat siellä, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Oula Silvennoinen.
Hän on perehtynyt erityisesti Suomen ja natsi-Saksan kytköksiin.
Kulunut kevät on merkinnyt Saksassa otsikkokaupalla paljastuksia yksittäisten perheiden natsitaustoista. Saksalaiset ovat vuosikymmenien ajan ahkerasti tutkineet maan natsiaikaa ja holokaustia, mutta yksittäisiä jäsenkirjoja sisältävä aineisto on silti merkinnyt monille karuja paljastuksia oman perheen menneisyydestä.
Silvennoinen uskoo, että jäsenkirjat voivat toimia myös suomalaisten itsetutkiskelun välineenä.
– Suomelle leimallinen piirre on, että itsetutkiskelua ei ole juuri tehty. Sodanjälkeisenä aikana olemme keskittyneet kertomaan itsellemme, ettei meillä ollut mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Se ei pidä paikkaansa, tutkija sanoo.
Suomessa syntyneet kansallissosialistit
Spiegel-verkkomedia on julkaissut oman miljoonia jäsenkortteja sisältävän arkistonsa.
Haulla "Finnland" löytyy 25 jäsentä, joiden syntymäpaikka on Suomi.
Heistä vanhin on 14.5.1882 Hämeenlinnassa syntynyt Ludwig Emma. Hänen NSDAP-jäsennumeronsa pienuus – 793.954 – kertoo siitä, että hän liittyi puolueeseen varsin aikaisin: joulukuun alussa vuonna 1931.
Tuolloin Adolf Hitlerin NSDAP aloitti nousukauttaan. Talouskriisi oli saavuttanut Saksan, ja kuusi miljoonaa saksalaista oli työttömänä. Laajamittainen köyhyys ja puute olivat arkipäivää.
Kansalaisten ahdinko ajoi monet poliittisten ääriliikkeiden syliin. Hessenin osavaltiovaaleissa marraskuussa 1931 NSDAP nousi ensimmäistä kertaa suurimmaksi puolueeksi osavaltiotasolla.
Nuorin Spiegel-kortiston Suomessa syntynyt jäsen on Herrmann Tuckermann. Helsingissä 4.9.1922 syntynyt Herrmann haki NSDAP:n jäsenyyttä 14.3.1940, toisen maailmansodan alettua. Jäsenyyden saamisessa meni tuohon maailmanaikaan melkein puoli vuotta.
Hermann oli liittyessään vain 17-vuotias. Seuraavina vuosina hänen jäsenkorttiinsa kirjattiin tiuhaan vaihtuvia osoitteita: 1940 hän asui Stettinissä, nykyisessä Puolassa; mutta vielä ennen sodan loppua osoitteeksi kirjattiin ensin Danzig, eli Gdánsk Puolan rannikolla, ja sitten Berliini vuonna 1944.
Käytännössä kaikki Suomessa syntyneet NSDAP-puolueen jäsenet olivat Suomessa asuneiden tai oleskelleiden Saksan kansalaisten lapsia. Syntymäpaikkahaun 25 nimen joukossa on kuitenkin myös kaksi perinteistä suomalaista nimeä.
Schüppelsien ja Grotien kaltaisten saksalaisnimien joukosta ensimmäisenä pistää silmään nimi Albert Laakso. Hänestä Helsingin Sanomat kertoi laajasti tässä jutussa.
Laakso syntyi 19.9.1913 Alavuudella ja toimi Saksassa natsien eliittijoukkojen, Schutzstaffelin eli SS:n, vartijana.
Toinen suomalaisnimi on oriveteläinen Pekka Pyhälä – jäsennumero 3.265.475, syntymävuosi 1902, liittymävuosi 1940.
MTV Uutiset kertoo Pekka Pyhälän tarinan yksityiskohtaisesti tässä jutussa:
Westerlund kirjoittaa, että hyväksyminen puolueen jäseneksi edellytti kahden puoluejäsenen suositusta ja jokainen uusi jäsen oli ehdolla yhden vuoden ajan.
NSDAP:n paikallisryhmällä oli joitakin kymmeniä jäseniä. Spiegel-kortistossa varhaisimmat jäsenet liittyivät kaikki samana päivänä, vappupäivänä 1.5. vuonna 1933: Fritz Ludwig Karl Schlüter (kauppias), Herbert Dan (matkalainen), Heinz Volke (työntekijä), Hans Giessen (opettaja), Kurt Riedel (palkkatyöläinen), Agathon Kosche (kääntäjä), Maria Breuer (opintoneuvos), Conrad Klette (kauppias), Wilhelm Bettels (kauppias), Richard Erdmann (opiskelijapelijohtaja), Hans Metzger (oikeustieteiden opiskelija). Imatralla asunut Otto Barth liittyi samana päivänä.
NSDAP oli voittanut maaliskuussa 1933 pidetyt Saksan valtionpäivävaalit 43,9 prosentilla äänistä. Hitleristä oli tullut vuoden alussa valtakunnankansleri, ja hän oli alkanut nopeasti muokata Saksasta diktatuuria erottamalla Saksan valtionpäivät ja rajoittamalla muiden puolueiden vaalikampanjointia ennen maaliskuun vaaleja.
Vielä vuoden 1933 alussa NSDAP:lla oli Saksassa alle miljoona jäsentä. Saman vuoden lopulla heitä oli jo kolme miljoonaa.
– Siinä oli selkeästi opportunismia ilmassa. Ihmiset ajattelivat, että jäsenyydellä saa etuja ja yhteiskunnallista asemaa, kuvailee dosentti André Swanström.
NSDAP päätti olla ottamatta riveihinsä uusia jäseniä, jotta onnenonkijat eivät saisi samoja mahdollisuuksia kuin ne jäsenet, jotka olivat olleet puolueelle uskollisia jo ennen valtaannousua, Swanström kertoo. Saksassa puolueeseen pystyi liittymään seuraavan kerran vasta 1937.
Ulkomailla kieltoa olla ottamatta uusia jäseniä ei noudatettu kuin osittain. Helsingissä puolueeseen liittyttiin myös vuosina 1934 ja 1935.
NSDAP:n ulkomaan jäsenjärjestöillä oli olennainen tehtävä natsipropagandan levittämisessä ja natsien ulkomaantiedustelussa. Yliopistotutkija Oula Silvennoisen mukaan natsipuolue otti ulkosaksalaiset järjestöt tiukasti haltuunsa.
– Erityisesti Suomen saksalaisten keskuudessa NSDAP:llä oli isompikin vaikutus kuin sitten tavallisten Saksassa asuneiden saksalaisten keskuudessa. Siinä ryhmityttiin lipun alle.
Hän muistuttaa, että saksalainen vähemmistö oli tuohon aikaan huomattava Suomessa.
– Saksalla oli paljon taloudellisia ja kulttuuri-intressejä Suomessa myös sotien välisenä aikana, Silvennoinen kertoo.
Jäsenkirjojen hävitys keskeytettiin
Jäsenkortistosta piirtyy kuva Suomessa asuneista saksalaisista, jotka työskentelivät opetustehtävissä, kaupan alalla tai diplomaatteina. Mukaan mahtui myös opiskelijoita, postin työntekijöitä, sekä apteekkari, kemisti ja leipuri.
Kaiken kaikkiaan Spiegelin kortistosta on laskettavissa 117 NSDAP-jäsentä, jotka asuivat todistetusti Suomessa jossakin vaiheessa 1930- tai 1940-lukua. Heillä on kaikilla saksalainen sukunimi ja juuret Saksassa.
NSDAP:n tarina loppui toisen maailmansodan loppumiseen. Vuoteen 1946 mennessä puolueeseen oli liittynyt 10,2 miljoonaa ihmistä. Se vastasi noin 10 prosenttia Saksan väestöstä.
Sodan hävittyään natsit yrittivät hävittää puolueen jäsenkirjat. Münchenissä sijainneesta natsipuolueen päämajasta raahattiin 50 paperitonnin edestä jäsenkirjoja hävitettäväksi Freimannissa sijainneelle paperitehtaalle.
Tehtaan omistaja, Hanns Huber, kuitenkin pysäytti asiakirjojen hävityksen tajuttuaan, mitä dokumentteja tehtaan koneet silppusivat.
Syksyllä 1945 yhdysvaltalaisjoukot saivat asiakirjat haltuunsa ja toivat ne Berliiniin perustettuun dokumenttikeskukseen.
Arvioiden mukaan 44 prosenttia natsien keskuskirjanpidosta ja 77 prosenttia piirikirjanpidosta, joihin jäsenkirjat kuuluivat, saatiin säilytettyä.
Yhteensä se sisältävät noin 90 prosenttia muinaisten NSDAP-jäsenten nimistä.
