Asuntomessuissa on jotain samaa kuin automessuissa tai muotinäytöksissä maailman catwalkeilla. Bentleyn saavuttamattoman tiikerinnahkapenkin ihailu tuo mielihyvää. Muotinäytösten vaatteita ei löydy H&M:n hyllyiltä. Asuntorakentaminen on enimmäkseen ihan jotain muuta kuin asuntomessujen älykkäät unelmatalot.
Uudet omakotitalot ovat tasamaalle rakennettuja lättäniä paketteja, suurin osa. Kerrostalokennostoja pystytetään jo aivan käsittämättömiin paikkoihin. Koti kiinni vilkkaasti liikennöidyssä kadussa, tarjolla sentään lasitettu parveke, jolla sopii istuskella kokovartalomallina ohikulkijoille.
Mutta onneksi on tarjolla Mikkelin wave-talo. 150 neliötä ”kahdelle sporttiselle ja yrittäjähenkiselle aikuiselle”. Ikkunamaisemaa katosta lattiaan järven rannassa. Hintaa reilut miljoona euroa. Tai jättimäinen hirsitalo, jonka hirret on halkaistu ja sisään upotettu terästä, jotta linna pysyy pystyssä. Nämä ovat messujen suosikkikohteita, ovilla jatkuva jono.
Deko-aikakauslehti julkaisi siististi sivuillaan asuntomessujen mainoskatalogin, joka on huvittavaa luettavaa. ”Sisustuksen lähtökohtana intohimo, punaisena lankana musta nahka.” Siis täh? Intohimo asunnoista nimenomaan puuttuu. Jossain on jokunen musta tuoli tai mustat saunan lauteet. Punaista lankaa ei näkynyt.
Sisustuksen yleisin ilme on kuin napajäätiköltä. Kylmänkalseita vaalean sävyjä. Messukoteja leimaa sovinnaisuus, varovaisuus ja elitismi. ”Laadukasta vähäeleisyyttä”, kauppaa katalogikin. Niin, sitähän suomalainen unelma on.
