Kommentti: Digimittareita, sähkösuhinatuuletusta ja kosteushysteriaa – ihminen ei enää rakenna luonnon ehdoilla

Uudet omakotitalot ovat tasamaalle rakennettuja lättäniä paketteja, suurin osa. Kerrostalokennostoja pystytetään jo aivan käsittämättömiin paikkoihin. Koti kiinni vilkkaasti liikennöidyssä kadussa, tarjolla sentään lasitettu parveke, jolla sopii istuskella kokovartalomallina ohikulkijoille.

Mutta onneksi on tarjolla Mikkelin wave-talo. 150 neliötä ”kahdelle sporttiselle ja yrittäjähenkiselle aikuiselle”.  Ikkunamaisemaa katosta lattiaan järven rannassa. Hintaa reilut miljoona euroa. Tai jättimäinen hirsitalo, jonka hirret on halkaistu ja sisään upotettu terästä, jotta linna pysyy pystyssä. Nämä ovat messujen suosikkikohteita, ovilla jatkuva jono. 

Deko-aikakauslehti julkaisi siististi sivuillaan asuntomessujen mainoskatalogin, joka on huvittavaa luettavaa. ”Sisustuksen lähtökohtana intohimo, punaisena lankana musta nahka.” Siis täh? Intohimo asunnoista nimenomaan puuttuu. Jossain on jokunen musta tuoli tai mustat saunan lauteet. Punaista lankaa ei näkynyt.

Sisustuksen yleisin ilme on kuin napajäätiköltä. Kylmänkalseita vaalean sävyjä. Messukoteja leimaa sovinnaisuus, varovaisuus ja elitismi. ”Laadukasta vähäeleisyyttä”, kauppaa katalogikin. Niin, sitähän suomalainen unelma on.

Rakentamisen asenteet aivan kummallisia

”Monet tulevat katsomaan vain sisustusta ja verhoja”, tuumi eräs talokauppias. Ehkä juuri siksi paljon vakavampi ongelma onkin rakentamisen asenteet, joihin asiakkaat tuntuvat alistuvan.

Asuntomessujen tendenssin mukaan Suomessa rakennetaan nykyään taloja, joissa kosteus-, sisäilma- ja homeongelmat kuuluvat todennäköisinä asiaan.  Niinpä betonin sisään valetaan valmiiksi kuumailmaputkia, joilla korjataan kosteusvaurioita. Mitä kosteusvaurioita? Eihän niitä ole eikä tule, jos talo rakennetaan kunnolla.

Entäs teräksestä tehty talo? Ei taatusti homehdu! Toivottavasti ruostesuojaus kuuluu hintaan, 880 000 euroa.

Puusta yritetään tehdä riski, koska puu voi homehtua. Toki se homehtuu, kun suohon upottaa. Talon rakenteissa puu ei homehdu ikinä, jos talo rakennetaan oikein ja oikeaan paikkaan.

Mutta luonnon kosteus voi jäädä tai nousta rakenteisiin, jos niitä ei suojata rakennusvaiheessa – tai rakennetaan vakuumia koneellisella ilmanvaihdolla. Sitten tarvitaankin näitä ”hiustenkuivaajia” ja nörttien digihälyttimiä.

Samaan aikaan, kun energiatehokkuuspykälät vain kiristyvät , rakentamisen epäluotettava jälki kuormittaa luontoa. Viritellään kuivureita, korjataan rakennusvirheitä  ja hoidetaan sairastuneita asukkaita.

Villasukat ja tuuli ovat ympäristönsuojelua

Talon pitäisi tuulettua ihan oikealla taivaan tuulella, eikä sähkösuhinalla. Mutta laki määrää, että uudessa talossa pitää olla koneellinen ilmastointi. Ikkunan saa avata, kunhan ei pumppaa sisään liikaa ulkoilmaa. Voi mennä kovalevy tilttiin.

Jos minä rakentaisin talon, se olisi luonnonkivijalan päälle tehty hirsitalo, irti maasta. Talvella siellä kuljettaisiin villapaidoissa ja villasukissa, koska ei Suomessa voi pakkassäällä hiipparoida kotona, +24 C, sortseissa ja t-paidassa. Villasukat ovat ympäristönsuojelua ja puu hengittää. Mutta tämä ei viranomaiselle kelpaa.

Minun ei tarvitse rakentaa, koska tuollaisen pikkutalon suvulta ostin. 50 neliön mummonmökin, jonka avovinttiä on nyt kiva laittaa käyttökuntoon. Kirvesmies ihmetteli, miten pärekatto on tiilikaton alla täysin kuiva.

Kiitän Yläkertaan isoisoisääni, joka torpan rakensi. Siinä kumpareella se on hengittänyt ja jutellut – pohjasta kattoon kuivana ja ehjänä 100 vuotta! Ja talon seinällä on punainen lanka.