Bostonin maraton pysähtyi, kun aikaa lähdöstä oli kulunut neljä tuntia ja yhdeksän minuuttia. Tuon hetken valitsi räjäyttäjä, joka halusi hyökätä suoraan suuria tunteita, ihmisen kestokykyä ja tavallisia taviksia vastaan.
Neljä tuntia ja yhdeksän minuuttia on kansainvälisellä suurmaratonilla keskivertoaika. Nopeimmat ovat saapuneet maaliin jo pari tuntia aiemmin ja hitaimmilla aikaa menee vielä kaksi tuntia.
Jostain syystä Bostonin räjäyttäjä valitsi hetkensä juuri näiden keskivertojuoksijoiden mukaan.
Viimeiset sata metriä ovat maratonilla suurten tunteiden hetkiä. Voimia saattaa olla vielä jäljellä riemukkaaseen loppukiriin tai viimeisetkin eväät on syöty, ja maaliviiva ylitetään rajamailla pelkällä tahdonvoimalla. Molemmissa tapauksissa kyyneleet ovat pinnassa.
Neljän tunnin ja yhdeksän minuutin juoksija on saattanut harjoitella jossakin maapallon toisella puolella kuukausia juuri tätä hetkeä ja täyttymystä varten. Hän on trimmannut kroppansa ja mielensä sellaisiksi, että ne kestävät 42 kilometrin ja 195 metrin rasitukset.
Hän on saattanut kärsiä aikaerosta tai muista hankaluuksista. Mutta on päässyt viimein lähtöviivalle muiden samanlaisten tavisten kanssa. Edessä on siis enää neljä tuntia ja yhdeksän minuuttia. Siellä odottaa palkinto monien muiden onnellisten kanssa.
Eilen tämä kaikki romuttui yhdessä sekunnissa. Monille jäi loppusuora kesken. Jäi tavoite ja onni täyttymättä. Tätä miettivät nyt miljoonat maratontavikset ympäri maailmaa. Yhdessä ja erikseen.
Mitä ajatteli Bostonin räjäyttäjä, kun hän haki tähtäimeensä juuri tavikset ja heidän maaliviivan vieressä seisoneet läheisensä? Hän hyökkäsi ihmisyyttä ja suuria tunteita vastaan.