Kärsivätkö suomalaiset huonosta itsetunnosta? Kysely paljastaa!
Julkaistu 16.01.2013 11:04(Päivitetty 16.01.2013 11:29)
Suomalaisiin liitetään usein huono itsetunto. AVAn kysely paljastaa kuitenkin, ettei tilanne ole aivan niin paha kuin luulisi.
AVA kysyi lukijoiltaan, millaisen itsetunnon he kokevat omaavansa. Suomalaisten itsetunto ei yllättäen ole niin retuperällä kuin monesti luullaan, sillä vain 28 prosenttia vastanneista koki omaavansa huonon itsetunnon. Vastaavasti 28 prosenttia lukijoista kehui itsetuntoaan oikein hyväksi.
Vastaajista suurin osa eli 44 prosenttia sanoi itsetuntonsa olevan kohtalainen.
"Minun itsetuntoni vaihtelee. Luotan itseeni, omiin valintoihini ja uskon siihen, mitä teen, mutta pienikin kritiikin poikanen voi saada minut maahan, vaikka kuinka tolkuttaisin itselleni, että se ei ole maailmanloppu."
"Kohtalainen. Olen aika itsevarma tyyppi ja itsevarmuuteen on vaikuttanut paljon oma asenteeni ja suhtautuminen itseeni, mutta joskus on ja tulee päiviä, kun se on vähän hukassa."
"Hyvä ja kannustava lapsuus. Koulukiusattu ala-asteella ja vähän yläasteellakin. Herkkä ihminen, jota aikuisuuden kokemukset muokanneet suuntaan jos toiseenkin. Tämän vuoksi katson, että kohtalainen itsetunto on."
"Kaveriporukassa koen olevani mukava ja kiva tyyppi, mutta miehet tekevät minusta epävarman ja ahdistuneen."
"Luotan, että osaan ja pystyn"
28 prosenttia kyselyyn vastanneista koki itsetuntonsa hyväksi. Hyvän itsetunnon saavat aikaa monta eri tekijää.
"Miksipä ei? Itsetunnon perusta on tosin valitettavasti vain fyysisessä viehättävyydessä ja töissä onnistumisessa. Nämä kaksi asiaa antavat varmuutta."
"Olen aikuinen nainen. Lapset ovat jo lähteneet kotoa maailmalle. Asun aviomieheni kanssa. Meillä on paljon vapaa-aikaa. Minä olen sairaanhoitaja,teen aamu-ja iltavuoroja. Rakastan elämää, olen erittäin hyvässä kunnossa."
"Yleensä itsetuntoni on erinomainen, en vain ajattele turhia. Ja pohjalta on aina ryömitty ylös, keinoin tai toisin. Asiat vain ovat hetkellisiä, en murehdi niitä vuositolkulla... Itsetuntoni on aina ollut hyvä."
"Koen itsetuntoni olevan hyvä, vaikkei peilikuvani tietenkään joka päivä miellytä. En omista täydellistä bikinivartaloa, muttei minun tarvitsekaan. Minä olen, mitä olen. Ennen itsetuntoni oli huono, kiusasin itseäni yleensä todella tiukilla laihdutuskuureilla ja koin olevani ruma ja epäonnistunut. Sitten ajan kanssa opin kuitenkin kuuntelemaan kehoani, mieltäni, sydäntäni. Tajuamaan, että minä olen ainutlaatuinen, kaunis omalla tavallani, eikä minun tarvitse muuttua, koska minä olen hyvä tällaisena. En ehkä miellytä kaikkia, muttei minun tarvitsekaan. Voisin kaikille antaa pikkuvinkin, älkää etsikö itsestänne vikoja, etsikää hyviä puolia ja kohta huonot puolet unohtuu ja tadaa, peilistä katsoo täydellinen ihminen."
"Saan kiittää siitä vanhempiani, jotka ovat aina olleet läsnä ja vakuuttaneet minun pystyvän, mihin haluan ja jos en, niin ei tarvitsekaan. He työnsivät lapsena selviytymään yksin kaikesta, mutta olivat taustalla kannustamassa. Siksi tunnen omat rajani ja mahdollisuuteni hyvin, eikä minuun voi vaikuttaa helposti ilman, etten tietäisi, mistä tunteeni milloinkin tulevat."
"Tiedän omat vahvuudet ja heikkoudet, pidän itsestäni kaikesta huolimatta kovasti."
"Kun on täysin sinut itsensä kanssa eikä mieti, mitä joku muu ajattelee minusta, niin toki itsetunto on hyvä, se ei tule ulkoisesta vaan sisäisestä hyvästä olosta."
"Minuakin on joskus yritetty kiusata, masentaa ja lannistaa, mutta korkeintaan on onnistuttu aiheuttamaan väliaikaista mielipahaa. Jostain sisältä kumpuaa se varma tieto, että olen hyvä tyyppi ja kyseiset lannistajat kärsivät vain omista ongelmistaan, joita yrittävät sysätä muiden kannettaviksi. Jos itsetunto on hyvä, niin mitä ihmeen tarvetta, silloin olisi tyrkkiä toisia, kysyn vaan."
"Mentiin vähän siinä rajoilla "Oikein hyvän" ja "Kohtalaisen" välillä, sillä kaikissa sosiaalisissa tilanteissa pystyn olemaan varsin hyvin höpöttävä oma itseni, ja jos joku ei siitä pidä, sitten ei pidä. Pyrin olemaan aina hyväntahtoinen, joten jos joku ei pidä hyväntahtoisuudesta (niitäkin löytyy), sitten en voi asialle tehdä mitään. Tiedostan paremmin omat vahvuuteni ja heikkouteni kuin muut, joten muiden sanat tai teot eivät itseäni loukkaa, korkeintaan auttavat arvioimaan itseäni uudelleen, jos tarvetta tähän tulee."
"Luotan, että osaan ja pystyn ja että minut hyväksytään. "
"Liian monta henkistä arpea"
28 prosenttia lukijoista koki itsetuntonsa huonoksi. Esimerkiksi koulukiusaaminen on jättänyt moneen niin syvät arvet, että niiden paikkaaminen jatkuu vielä aikuisiälläkin.
"Vuosia jatkunut koulukiusaaminen vaikutti itsetuntooni niin murskaavasti, etten vieläkään ole oppinut hyväksymään itseäni. Yritän kyllä, mutta hankalaa on."
"Olin koulukiusattu ala-asteelta yläasteelle. Aina tuntuu että jokainen vastaantulija tai ihminen jonka tapaan, katsoo jotenkin "nenän varttaan pitkin" , paitsi perheeni, ystäväni ja poikaystäväni. Kyllä sellainen pitkäaikainen kiusaaminen, joka toisinaan jatkui koulun jälkeenkin, jättää ihmiseen jälkensä. En myöskään tykkää vartalostani ja se näkyy valitettavan usein parisuhteessanikin."
"En tiedä... En ollut koulukiusattu, en työpaikkakiusattu, eikä lapsuutenikaan ollut mitenkään traaginen... Silti tuntuu, että en osaa mitään ja olen huono kaikessa."
"Minua on siunattu kyvyllä nähdä kauneutta kaikissa ihmisissä. Kaikissa, paitsi itsessäni."
"Huono se taitaa olla. Johtuu siitä että on niin sanotusti potkittu päähän syntymästä lähtien, eikä tilanne parantunut edes viimeisimmässä pitkässä parisuhteessa. Niin hyvin on iskostettu, ettei sinusta ole mihinkään, etten tosiaan usko olevani mitenkään hyvä missään, vaikka joku niin sanoisikin. Itsekritiikki on sieltä ankarimmasta päästä. Ehkä joku itsetunnonkohotusterapia olisi paikallaan, mutta miten kauan kestää korjata vuosikymmenien aikaiset tuhot persoonassa?"
"Liian monta henkistä arpea, joita nuolen edelleen, monen vuoden jälkeen."