Krista Kosonen sai seurata lähietäisyydeltä hänen puolisonsa, ohjaaja Antti J. Jokisen työskentelyä Kalevala: Kullervon tarina -elokuvan parissa.
Antti J. Jokisen ohjaama Kalevala: Kullervon tarina -elokuva saapui valkokankaille perjantaina 16. tammikuuta. Elokuvan kutsuvierasensi-iltaa vietettiin keskiviikkona 14. tammikuuta, jolloin Helsingin Finnkino Tennispalatsiin saapuivat sekä elokuvan tekijät että suuri joukko kutsuvieraita.
Elokuvassa Ilmarisen vaimon roolissa nähtävä näyttelijä Krista Kosonen kuvaili olevansa ensi-illan äärellä jopa hieman tunteikas. Kalevala: Kullervon tarina oli monen vuoden projekti hänen ja hänen puolisonsa, ohjaaja Antti J. Jokisen kodissa.
– On ollut monta aika synkkääkin vuotta. Tuntuu ihmeelliseltä, että tässä ollaan ja voidaan juhlistaa tätä elokuvaa. Tuntuu tosi hienolta, hän kertoi MTV Uutisten haastattelussa.
Lue myös: Näin Krista Kosonen valikoitui aviomiehensä Kalevala-elokuvaan
Kosonen sai seurata lähietäisyydeltä puolisonsa pitkäjänteistä työskentelyä elokuvaprojektin parissa. Kullervon tarinaa on tullut puitua heidän kotonaan.
– Mutta se on ihana ammatti ja on ihanaa, kun voi puhua tällaisista aiheista kotona. Se on universaalia ja mahtavaa. Valtava tuotanto, olen seuraillut sitä vierestä ja senkin takia on hienoa olla nyt tässä.
Näyttelijä ei osaa sanoa, verottiko suuri elokuvatuotanto heidän perhe-elämästään.
– Ihmisillä on erilaisia töitä ja työaikoja. Meidän perheemme elää nyt tällaista. Ainakaan meillä ei ole tuollaista Kullervon tarinaa kotona, meillä on ihan hauskaa, hän naurahti.
– Lapsemmekin pääsevät näkemään erilaisia juttuja, ympäristöjä ja ihmisiä. Se tekee vain hyvää, hän jatkoi.
Vaikka Kosonen näytteleekin Kalevala: Kullervon tarinassa, kuvailee hän elokuvan olevan enemmänkin "ukkojen show".
– Naisilla ei sinänsä ole tässä niin paljon tehtävää, mutta onhan se tietenkin hienoa olla mukana elokuvassa, joka perustuu Kalevalaan, ja kun minun roolillani on jotain tekemistä Gallen-Kallelan kuuluisan taulun kanssa. Se tuntuu hienolta.
Elokuvan kuvauksista Kososella ei ole liiemmin tarinoita kerrottavanaan.
– Koin kuvausprojektin sellaisena, että hoitelin kotona lapsia ja ukot kuvasivat jossain Nurmeksen metsissä. Roolini oli aika pieni, joten menin tekemään sen ja tulin sitten tekemään omia töitäni kaupunkiin, hän kertasi.