"Kaikki osapuolet olivat tyytymättömiä talvisodan lopputulokseen" – näin jatkosota syttyi 80 vuotta sitten

2:44
Ennen jatkosodan syttymista Suomessa kiehui yleisesti kostonhimo – katso Uutisaamun keskustelu videolta.

Jatkosodan alkamisesta tulee perjantaina kuluneeksi 80 vuotta. Yli kolme vuotta kestänyt sota vaati noin 65 000 suomalaisen hengen, joukossa yli 1100 siviiliä. Neuvostoliiton puolella sodassa kuoli noin 200 000 ihmistä. 

Talvisota (1939-40) oli ylivoimaiseksi kuvitellulle Puna-armeijalle nöyryytys. Neuvostoliitto ei onnistunut tavoitteessaan Suomen valtaamisesta ja kärsi sodassa mittavat tappiot. Yksi jatkosotaan johtaneista tekijöistä oli se, että Suomessa ei ajateltu aluemenetysten jäävän pysyviksi. Hyvitystä haluttiin.

Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan rauhansopimukseen. Suomi menetti sodassa Karjalan kannaksen, osia Sallan kunnasta, Kalastajasaarennon Jäämeren rannalla, Suomenlahden ulkosaaret ja Hankoniemen, joka määrättiin vuokrattavaksi Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi 30 vuoden ajaksi.

Huhut uudesta sodasta alkoivat kiertää

Rauhansopimuksesta huolimatta Suomessa oltiin kaukana normaalioloista. Muualla Euroopassa käytiin sotaa ja Suomessakin poikkeustila jatkui. Pian rauhan solmimisen jälkeen liikkui spekulaatioita siitä, puhkeaako sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä uudelleen.

– Kaikki osapuolet olivat tyytymättömiä talvisodan lopputulokseen, sanoo sotahistoriaan erikoistunut dosentti Lasse Laaksonen MTV:lle. 

– Neuvostoliitto ei saanut Suomea miehitettyä, mikä oli heidän tarkoituksensa. Suomi taas menetti noin kymmenen prosenttia maa-alastaan ja yli 400 000 ihmistä jouduttiin siirtämään rajan tälle puolen.

Neuvostoliitto jatkoi painostusta välirauhan aikana

Laaksosen mukaan Neuvostoliitto jatkoi Suomen painostamista heti välirauhan astuttua voimaan. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin oli joutunut hänen mukaansa tekemään rauhan, koska Neuvostoliitossa pelättiin länsivaltojen sekaantumista Suomen tilanteeseen. 

–Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin [1780-1831] mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Se voidaan kääntää ja sanoa, että Neuvostoliiton silmin rauha oli sodan jatkamista toisin keinoin. Suomi oli tarkoitus valloittaa sitten myöhemmin, Laaksonen kuvaa.

Talvisodan aikana Manner-Euroopan sotanäyttämö oli hiljainen. Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet hyökkäämättömyyssopimuksen, ulkoministereiden mukaan nimetyn Molotov-Ribbentrop –sopimuksen elokuun lopulla 1939.

Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa maat jakoivat itäisen Euroopan etupiireihinsä. Syyskuussa tehtyjen tarkistusten jälkeen Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliitolle, Puola ja Romania jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken.

Neuvostoliitto oli tuonut omia joukkojaan Hangon vuokra-alueelle ja syyskuussa 1940 Suomi oli myöntänyt Saksan joukoille kauttakulkuoikeuden Lapin kautta Norjaan.

– Meillä oli pistooli kohti ohimoa, kahden diktatuurin joukkoja tällä alueella, Laaksonen kuvailee.

Saksa valtasi ensin lännen ja käänsi sitten katseensa itään

Talvisodan päättymistä seuranneina kuukausina keväällä ja kesällä 1940 Saksa eteni nopeasti länsirintamalla. Se miehitti noin kahdessa kuukaudessa Tanskan, Norjan, Hollannin, Belgian, Luxemburgin ja suuren osan Ranskaa.

Ranskan etelä- ja kaakkoisosista muodostettiin vasallivaltio. Itävallan ja suurimman osan Tshekkoslovakiaa Saksa oli liittänyt itseensä jo aiemmin. Seuraavaksi Saksa käänsi katseensa itään.

Jatkosota alkoi virallisesti 25.6.1941. Neuvostoliiton ilmavoimat iski tuolloin useisiin Etelä-Suomen kaupunkeihin. Pääministeri Jukka Rangell ei voinut kuin todeta maan olevan sodassa Neuvostoliiton kanssa.

Edellisenä päivänä Neuvostoliitto oli evakuoinut suurlähetystönsä Suomesta. Jo kolme päivää aiemmin, 22.6. Neuvostoliiton laivasto oli iskenyt Suomen laivastoa vastaan Suomenlahdella. Samana päivänä alkoi Saksan laajamittainen hyökkäys ja tuhoamissota Neuvostoliittoa vastaan, operaatio Barbarossa.

Olivatko Suomi ja Saksa liitossa?

Jatkosodan puhjettua Suomi eteni nopeasti ja valtasi pian takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Hyökkäysvaihe kesti joulukuuhun 1941 asti, jolloin alkoi pitkä niin sanottu asemasotavaihe.

Paljon esitetty kysymys on, kuinka vahva linkki jatkosodalla oli Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Laaksosen mukaan Suomessa esiintyy "kansallista itsekorostusta" aiheeseen liittyen. Hänen mukaansa Suomi ei ollut kesän 1941 tilanteessa erityisen tärkeä Saksalle, sillä sotaretken painopiste oli muualla. 

Operaatio Barbarossasta puhuttiin vain vihjaillen

Laaksonen sanoo, että saksalaiset eivät kertoneet esimerkiksi etukäteen operaatio Barbarossasta Suomelle kuin vihjaillen.

– Minkä takia suurvalta kertoisi tällaiselle pienelle maalle, mitä se aikoo? Ulkoministeri Rolf Witting totesi vielä kesäkuun alkupuolella vähän ennen Saksan hyökkäyksen alkua, että "rakas Jumala aavistaa, der Führer tietää ja minullehan asia ei kuulukaan". Kyllä meillä hyvin viime vaiheessa tiedettiin, koska ja mitä tapahtuu, Laaksonen sanoo.

Oliko Suomi sitten Saksan liittolainen vuodesta 1941 alkaen? Vastaus kysymykseen riippuu siitä, miltä kannalta sitä katsotaan, Laaksonen sanoo. Asiassa on poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen puoli.

– Suomella ja Saksalla ei ollut poliittista liittosopimusta ennen kesäkuuta 1944. Käytäntö oli sitten toinen, Laaksonen sanoo.

Kesäkuussa 1944 presidentti Risto Ryti ilmoitti Saksalle kirjeitse, ettei hänen johtamansa Suomi solmi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää.

Suomella omat tavoitteensa

Laaksonen korostaa myös, että Suomen päämäärät sodassa Neuvostoliittoa vastaan olivat hyvin toisenlaiset kuin Saksalla ja Suomi pyrki myös pitämään etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan Saksaan. 

– Me emme lähteneet rotusotaan mukaan. Mannerheim ei suostunut ottamaan johtoonsa Lapissa olevia saksalaisjoukkoja, jotta ei olisi joutunut ottamaan käskyjä Berliinistä.

Kesäkuussa 1944 alkanut Neuvostoliiton suurhyökkäys mursi Suomen puolustuslinjat. Neuvostoliiton etenemistä jarrutettiin massiivissa torjuntataisteluissa, joista tunnetuin lienee Tali-Ihantalan taistelu kesä-heinäkuussa Viipurin pohjois- ja koillispuolella. Taistelu on yleisen käsityksen mukaan Pohjoismaiden sotahistorian suurin.

Apuna oli muun muassa Saksan ilmavoimien lento-osasto Kuhlmey. Saksan avun merkitys kesän 1944 torjuntataisteluissa jakaa yhä historioitsijoiden käsityksiä.

Ryti erosi presidentin tehtävistä elokuun alussa 1944, mikä mahdollisti osaltaan jatkosodan päättämiseen tähtäävien rauhantunnusteluiden aloittamisen. Rytiä seurasi presidenttinä C.G.E. Mannerheim.

Neuvostoliiton ehtona aselevolle oli suhteiden katkaiseminen Saksan kanssa. Mannerheim ilmoitti, että Rytin solmima sopimus ei sido Suomea Saksaan, ja lopulta aselepo saatiin voimaan 4. syyskuuta 1944 kello kahdeksan.  

Sotatoimet Neuvostoliiton kanssa päättyivät raskaiden rauhanehtojen myötä.

Juttua korjattu 22.6.2021 klo. 14.54: Jutussa lukia aiemmin "Jatkosota alkoi virallisesti 25.6.1944", mikä on väärin. Nyt teksti on oikeassa muodossa "Jatkosota alkoi virallisesti 25.6.1941."

Videot

Uusimmat

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja