Jatkosodan alkamisesta tulee perjantaina kuluneeksi 80 vuotta. Yli kolme vuotta kestänyt sota vaati noin 65 000 suomalaisen hengen, joukossa yli 1100 siviiliä. Neuvostoliiton puolella sodassa kuoli noin 200 000 ihmistä.
Talvisota (1939-40) oli ylivoimaiseksi kuvitellulle Puna-armeijalle nöyryytys. Neuvostoliitto ei onnistunut tavoitteessaan Suomen valtaamisesta ja kärsi sodassa mittavat tappiot. Yksi jatkosotaan johtaneista tekijöistä oli se, että Suomessa ei ajateltu aluemenetysten jäävän pysyviksi. Hyvitystä haluttiin.
Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan rauhansopimukseen. Suomi menetti sodassa Karjalan kannaksen, osia Sallan kunnasta, Kalastajasaarennon Jäämeren rannalla, Suomenlahden ulkosaaret ja Hankoniemen, joka määrättiin vuokrattavaksi Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi 30 vuoden ajaksi.
Huhut uudesta sodasta alkoivat kiertää
Rauhansopimuksesta huolimatta Suomessa oltiin kaukana normaalioloista. Muualla Euroopassa käytiin sotaa ja Suomessakin poikkeustila jatkui. Pian rauhan solmimisen jälkeen liikkui spekulaatioita siitä, puhkeaako sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä uudelleen.
– Kaikki osapuolet olivat tyytymättömiä talvisodan lopputulokseen, sanoo sotahistoriaan erikoistunut dosentti Lasse Laaksonen MTV:lle.
– Neuvostoliitto ei saanut Suomea miehitettyä, mikä oli heidän tarkoituksensa. Suomi taas menetti noin kymmenen prosenttia maa-alastaan ja yli 400 000 ihmistä jouduttiin siirtämään rajan tälle puolen.
Neuvostoliitto jatkoi painostusta välirauhan aikana
Laaksosen mukaan Neuvostoliitto jatkoi Suomen painostamista heti välirauhan astuttua voimaan. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin oli joutunut hänen mukaansa tekemään rauhan, koska Neuvostoliitossa pelättiin länsivaltojen sekaantumista Suomen tilanteeseen.
–Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin [1780-1831] mukaan sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Se voidaan kääntää ja sanoa, että Neuvostoliiton silmin rauha oli sodan jatkamista toisin keinoin. Suomi oli tarkoitus valloittaa sitten myöhemmin, Laaksonen kuvaa.
