Lapin sota päättyi 75 vuotta sitten – taistelulähetti Heikki Mäntymaan henki oli hiuskarvan varassa, kun komentaja kaatui vierestä: "Ajoittain tuntui, että on elämänsä varastanut"

– Kun aselepo tuli syyskuussa 1944, oltiin Ihantalan Pyöräkankaalla.

Kannaksen tulihelvetistä Mäntymaan JR11 siirtyi Lappeenrantaan, josta pataljoona nousi junaan kohti Oulua.

– Siellä odotettiin käskyä maihinnousuun, mutta ei me tarkkaan tiedetty mistä on kysymys. Vasta kun eversti Wolf Halsti antoi päiväkäskynsä, kävi selväksi mitä tapahtuu.

Oulusta pataljoona siirtyi kauppalaivoihin kohti pohjoista. Tilanne oli enemmän kuin jännittävä. Operaatiota yritettiin tehdä salassa saksalaisilta ja pitkälle se myös onnistui.

– Kemin kentällä saksalaisilla oli 11 Stugaa (pommikonetta) eikä olisi tarvittu kuin yksi pommi kauppalaivaan ja aina olisi ollut pataljoona pohjassa, Mäntymaa huomauttaa riskistä.

Torniossa suomalaisjoukkoja odotti kova vastustaja. Kohtalon ivaa oli, että JR11 joutui siellä taistelemaan samoja joukkoja vastaan, jotka olivat Uhtualla olleet vielä aseveljiä Neuvostoliittoa vastaan. 

– Me oltiin väsyneitä Kannaksen taisteluista, mutta heillä oli ollut helpompaa pohjoisessa. Heti Torniossa huomattiin, että vastassa on hyvin koulutettu ja aseistettu porukka.

Kolme upseeria kaatui vierestä

Mäntymaa haavoittui kolme kertaa, kahdesti jatkosodassa, ja vielä Tornion maihinnousussa. Siellä tapahtuikin Mäntymaan elämän yksi traagisimpia hetkiä. 

Kaupunkitaistelussa saksalaisilla oli hyvät puolustusasemat ja suomalaiset hyökkäsivät. Korkealla tähystänyt tulenjohto onnistui ohjaamaan keskityksen kohtaan, jossa se tappoi samaan kuoppaan kolme suomalaista upseeria. 

Mäntymaan viereltä kaatui myös esimies, pataljoonan komentaja, majuri Pentti Valkonen. Surullisessa tapahtumassa kuolivat myös komppanian päällikkö, luutnantti Aake Aho ja luutnantti Martti Simola.

– Minua sirpale pyyhkäisi poskesta ja vei olkaimen, mutta taju siinä meni. Kun siitä heräsin, näin heti miten kauheaa jälkeä oli syntynyt.

Lue myös: Eino, 94, antoi "veteraanin päiväkäskyn" koskettavalla videolla: Sotaveteraani näyttää, missä raja nyt seisoo – "Tämäkin taistelu voitetaan vielä!"

Eversti ylensi kersantiksi

Sota eteni ja taistelulähettinä palvellut alikersantti Mäntymaa sai uuden esimiehen. Pian hän törmäsi kiperässä tilanteessa kuitenkin eversti Halstiin.

– Halsti tuli kiikaroimaan yhdelle kukkulalle ja huomasi, että etenevät suomalaiset olivat menossa väijytykseen. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja lähdin viemään sanaa kärkijoukkueelle. Ehdin juuri ja juuri ajoissa perille, mutta monta miestä joukkueesta ehti kaatua.

Mäntymaa muistelee, että se olisi filmin arvoinen, miten hän pääsi väijytyspaikalta pois. 

– Syöksyin ja kierähdin aina eteenpäin, ja vihollinen saatteli minua konekiväärisuihkulla.

Illalla taistelulähetti sai kuulla kavereiltaan, että eversti Halsti oli ylentänyt hänet kersantiksi.

– Siinä luki, että rohkea, ripeäotteinen ja reipas taistelulähetti, ja allekirjoituksena Wolf Halsti. Se riittää minulle, Mäntymaa sanoo yhä tyytyväisenä.

Lue myös: Brittiläinen toisen maailmansodan veteraani Tom Moore keräsi kävelytempauksellaan terveydenhuollolle miljoonia

Upseerikoulu ei enää kiehtonut

Torniosta Mäntymaan sotareissu jatkui Rovaniemelle, mutta saksalaiset ehtivät pääosin alta pois ja suomalaiset saivat apeana katsella palavaa Lapin pääkaupunkia.

Rovaniemen pohjoispuolella Mäntymaan reissu saavutti pohjoispisteen. Vanhemmat ikäluokat kotiutettiin, JR11 lakkautettiin, ja nuorimmat jatkoivat saksalaisten takaa-ajoa.

Mäntymaa sai komennuksen Kemin kautta Ouluun, josta hänet kotiutettiin maaliskuussa 1945.

Kun Mäntymaa oli ollut jonkin aikaa siviilissä, tui kersantille ehdotus reserviupseerikoulun suorittamisesta muutaman viikon kurssilla.

– Silloin oli jo työt menossa enkä enää lähtenyt.

Kersantti Mäntymaa oli saanut sotahommista sillä erää tarpeekseen.

Lue myös: Sota päättyi Suomessa 75 vuotta sitten: Tuhatpäinen virtuaalikuoro kunnioittaa veteraaneja Finlandialla – korona muuttaa Veteraanipäivän perinteitä

Aseveljen kuva aarteena

Mäntymaalle syntyi luottamus omiin esimiehiin, erityisesti JR11 pataljoonan komentajaan majuri Pentti Valkoseen. Komentajan menetys oli kova isku. Myös taistelulähetistä oli tullut läheinen komentajalle. Perhe kutsui hänet hautajaisiin.

Mäntymaa tuo MTV Uutisten haastatteluun mukanaan kirjekuoren, jossa on kaksi valokuvaa. Toisessa kuvassa hän on sotilasasussa. Toisessa kuvassa on majuri Valkosen perhepotretti, isä, äiti ja pieni tyttö. 

Kuvan takana on leskeksi jääneen rouva Tea Valkosen muistokirjoitus Mäntymaalle. Omistuskirjoitus on osoitettu komentajan ”rohkealle, ja auttavaiselle” taistelulähetille. Kaunis käsiala ja päiväys helmikuussa 1945.

Mäntymaa on säilyttänyt kuvaa huolellisesti yli 75 vuotta. Kun kuva on katsottu, hän sulkee sen kirjekuoreen liikuttuneena.

Hetki on pysäyttävä. Aseveljeys ei unohdu ikinä.