Lapin sodan päättymisestä tulee tänään kansallisena veteraanipäivänä kuluneeksi 75 vuotta. Sota päättyi tuolloin käsivarren Lapissa. Sotkamossa asuva 96-vuotias Heikki Mäntymaa kotiutettiin vain vähän ennen sodan päättymistä.
Mäntymaa meni sotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Kun hänet kotiutettiin keväällä 1945, Mäntymaa oli 20-vuotias kahden sodan veteraani. Lapin sotareissun päättyessä oli iloa, ja surua.
Lappi savusi raunioina
Lapin sota suomalaisten ja saksalaisten kesken oli jatkosodan rauhanehtojen vaatimus. Koko Lappi poltettiin maan tasalle muutamassa kuukaudessa. Siviiliväestö evakuoitiin pääosin Ruotsiin ja Pohjanmaalle.
Viimeiset kovat taistelut käytiin lokakuun viimeisinä päivinä 1944 Muoniossa. Tuolloin suomalaisjoukkojen vahvuus oli suurimmillaan noin 75 000 miestä. Marraskuussa suurin osa kotiutettiin ja sen jälkeen nuorista suomalaisista ikäluokista muodostetut joukot seurasivat saksalaisten vetäytymistä kohti Norjan rajaa.
Vihollinen oli hyvin varustettu ja miesmääräisesti ylivoimainen. Saksalaisen vuoristoarmeijan miesvahvuus oli alun perin yli 200 000 sotilasta. Sen materiaalimäärä oli suunnaton.
Tammikuusta 1945 alkaen suomalaisjoukkoja oli varmistustehtävissä enää muutamia satoja. Viimeiset laukaukset ammuttiin partiokahakassa 25.4. Lopulta Saksa siirsi joukkonsa Norjaan ja Lapin sota päättyi 27.4. 1945.
Kannakselta Tornion maihinnousuun
Mäntymaan taistelut etenivät ensin Uhtualle ja sieltä kesällä 1944 Karjalan kannakselle.
– Kun aselepo tuli syyskuussa 1944, oltiin Ihantalan Pyöräkankaalla.
Kannaksen tulihelvetistä Mäntymaan JR11 siirtyi Lappeenrantaan, josta pataljoona nousi junaan kohti Oulua.
– Siellä odotettiin käskyä maihinnousuun, mutta ei me tarkkaan tiedetty mistä on kysymys. Vasta kun eversti Wolf Halsti antoi päiväkäskynsä, kävi selväksi mitä tapahtuu.
Oulusta pataljoona siirtyi kauppalaivoihin kohti pohjoista. Tilanne oli enemmän kuin jännittävä. Operaatiota yritettiin tehdä salassa saksalaisilta ja pitkälle se myös onnistui.
– Kemin kentällä saksalaisilla oli 11 Stugaa (pommikonetta) eikä olisi tarvittu kuin yksi pommi kauppalaivaan ja aina olisi ollut pataljoona pohjassa, Mäntymaa huomauttaa riskistä.
Torniossa suomalaisjoukkoja odotti kova vastustaja. Kohtalon ivaa oli, että JR11 joutui siellä taistelemaan samoja joukkoja vastaan, jotka olivat Uhtualla olleet vielä aseveljiä Neuvostoliittoa vastaan.
– Me oltiin väsyneitä Kannaksen taisteluista, mutta heillä oli ollut helpompaa pohjoisessa. Heti Torniossa huomattiin, että vastassa on hyvin koulutettu ja aseistettu porukka.
Kolme upseeria kaatui vierestä
Mäntymaa haavoittui kolme kertaa, kahdesti jatkosodassa, ja vielä Tornion maihinnousussa. Siellä tapahtuikin Mäntymaan elämän yksi traagisimpia hetkiä.
Kaupunkitaistelussa saksalaisilla oli hyvät puolustusasemat ja suomalaiset hyökkäsivät. Korkealla tähystänyt tulenjohto onnistui ohjaamaan keskityksen kohtaan, jossa se tappoi samaan kuoppaan kolme suomalaista upseeria.
Mäntymaan viereltä kaatui myös esimies, pataljoonan komentaja, majuri Pentti Valkonen. Surullisessa tapahtumassa kuolivat myös komppanian päällikkö, luutnantti Aake Aho ja luutnantti Martti Simola.
– Minua sirpale pyyhkäisi poskesta ja vei olkaimen, mutta taju siinä meni. Kun siitä heräsin, näin heti miten kauheaa jälkeä oli syntynyt.
Lue myös: Eino, 94, antoi "veteraanin päiväkäskyn" koskettavalla videolla: Sotaveteraani näyttää, missä raja nyt seisoo – "Tämäkin taistelu voitetaan vielä!"
Eversti ylensi kersantiksi
Sota eteni ja taistelulähettinä palvellut alikersantti Mäntymaa sai uuden esimiehen. Pian hän törmäsi kiperässä tilanteessa kuitenkin eversti Halstiin.
– Halsti tuli kiikaroimaan yhdelle kukkulalle ja huomasi, että etenevät suomalaiset olivat menossa väijytykseen. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja lähdin viemään sanaa kärkijoukkueelle. Ehdin juuri ja juuri ajoissa perille, mutta monta miestä joukkueesta ehti kaatua.
Mäntymaa muistelee, että se olisi filmin arvoinen, miten hän pääsi väijytyspaikalta pois.
– Syöksyin ja kierähdin aina eteenpäin, ja vihollinen saatteli minua konekiväärisuihkulla.
Illalla taistelulähetti sai kuulla kavereiltaan, että eversti Halsti oli ylentänyt hänet kersantiksi.
– Siinä luki, että rohkea, ripeäotteinen ja reipas taistelulähetti, ja allekirjoituksena Wolf Halsti. Se riittää minulle, Mäntymaa sanoo yhä tyytyväisenä.
Lue myös: Brittiläinen toisen maailmansodan veteraani Tom Moore keräsi kävelytempauksellaan terveydenhuollolle miljoonia
Upseerikoulu ei enää kiehtonut
Torniosta Mäntymaan sotareissu jatkui Rovaniemelle, mutta saksalaiset ehtivät pääosin alta pois ja suomalaiset saivat apeana katsella palavaa Lapin pääkaupunkia.
Rovaniemen pohjoispuolella Mäntymaan reissu saavutti pohjoispisteen. Vanhemmat ikäluokat kotiutettiin, JR11 lakkautettiin, ja nuorimmat jatkoivat saksalaisten takaa-ajoa.
Mäntymaa sai komennuksen Kemin kautta Ouluun, josta hänet kotiutettiin maaliskuussa 1945.
Kun Mäntymaa oli ollut jonkin aikaa siviilissä, tui kersantille ehdotus reserviupseerikoulun suorittamisesta muutaman viikon kurssilla.
– Silloin oli jo työt menossa enkä enää lähtenyt.
Kersantti Mäntymaa oli saanut sotahommista sillä erää tarpeekseen.
Lue myös: Sota päättyi Suomessa 75 vuotta sitten: Tuhatpäinen virtuaalikuoro kunnioittaa veteraaneja Finlandialla – korona muuttaa Veteraanipäivän perinteitä
Aseveljen kuva aarteena
Mäntymaalle syntyi luottamus omiin esimiehiin, erityisesti JR11 pataljoonan komentajaan majuri Pentti Valkoseen. Komentajan menetys oli kova isku. Myös taistelulähetistä oli tullut läheinen komentajalle. Perhe kutsui hänet hautajaisiin.
Mäntymaa tuo MTV Uutisten haastatteluun mukanaan kirjekuoren, jossa on kaksi valokuvaa. Toisessa kuvassa hän on sotilasasussa. Toisessa kuvassa on majuri Valkosen perhepotretti, isä, äiti ja pieni tyttö.
Kuvan takana on leskeksi jääneen rouva Tea Valkosen muistokirjoitus Mäntymaalle. Omistuskirjoitus on osoitettu komentajan ”rohkealle, ja auttavaiselle” taistelulähetille. Kaunis käsiala ja päiväys helmikuussa 1945.
Mäntymaa on säilyttänyt kuvaa huolellisesti yli 75 vuotta. Kun kuva on katsottu, hän sulkee sen kirjekuoreen liikuttuneena.
Hetki on pysäyttävä. Aseveljeys ei unohdu ikinä.