Julius uhmasi flunssaa ja meni koripallotreeneihin – hetken päästä sydän pysähtyi ja lääkäritkin antoivat lohduttoman arvion | MTV Uutiset
Julius uhmasi flunssaa ja meni koripallotreeneihin – hetken päästä sydän pysähtyi ja lääkäritkin antoivat lohduttoman arvion
3:15
Julkaistu 03.12.2018 06:03(Päivitetty 03.12.2018 22:00)
Marjaana Wikman
marjaana.wikman@mtv.fi
Julius Meloni päätti kuusitoista vuotta sitten mennä kavereiden kanssa koripalloharjoituksiin, vaikka oli kovin flunssainen. Hän ehti pelata muutaman minuutin, kunnes sydän pysähtyi. Tapaus opetti hänelle paljon, mutta ennen kaikkea sen, että enää hän ei urheile kipeänä; eikä anna siihen lupaa lapsilleenkaan.
Video: Julius teki opinnäytetyönsä omasta toipumisestaan kuoleman porteilta takaisin laulajaksi. Yllä olevalla videolla on MTV Uutisten editoima muutaman minuutin osuus yli tunnin pituisesta opinnäytetyöstä sekä pätkä laulutunnilta tämän vuoden marraskuulta.
Juliuksen äiti muistaa aina sen hetken, kun puhelin soi kesken kauppareissun. Ostoskärry jäi niille sijoilleen lihatiskin eteen, kun kuopus kertoi puhelimessa: Juliuksen sydän on pysähtynyt.
Julius Meloni oli aiemmin päivällä soittanut laulunopettajalleen ja sanonut, että ei ole koskaan ollut niin kipeä. Kuitenkin kavereiden kanssa pelattava koripallo veti puoleensa läheiselle yläasteelle.
Kaverilleen hän sanoi tulevansa vain katsomaan harjoituksia, koska on sairas. Kentän laidalla Julius alkoi kuitenkin vetää pelikenkiä jalkaansa.
– Olen aina ollut itsepäinen aasi, Julius naurahtaa nyt, 16 vuoden jälkeen.
Julius ehti pelata muutaman minuutin, kunnes hänelle tuli huono olo. Hän meni kentän reunalle makaamaan. Siinä hetkessä hänen sydämensä pysähtyi.
Kukaan ei elvyttänyt
Paikalle haettiin yläasteen liikunnanopettaja ja viereisen uimahallin hengenpelastaja, mutta kummatkin menivät toimettomaksi, kun näkivät tutun urheilijanuorukaisen tajuttomana liikuntasalin lattialla. Vasta ambulanssihenkilökunta aloitti elvytyksen.
Seitsemän sähköshokkia ja 21-27 minuuttia elvytystä. Mutta mitään ei tapahtunut. Vasta kun Medi-Heli tuli paikalle ja laittoi amiodaronia suoneen, Juliuksen sydän lähti oikeaan rytmiin.
Tässä välissä mukana ollut Juliuksen pikkuveli oli soittanut äidilleen. Äiti Marja-Liisa muistaa ajaneensa shokissa kohti koulua.
Samalla kotona ollut isä Esko Meloni oli nähnyt keittiön ikkunasta, kuinka koulun lähelle, harjun taakse, laskeutui Medi-Heli. Hänellä ei vielä ollut aavistustakaan, miksi.
Liikuntasalissa äiti muistaa vain kävelleensä ympäri lattialla maannutta poikaansa.
Taistele, Julle, hän hoki. Kädet ristissä, koska mitään muuta ei voinut tehdä.
– Muistan, kuinka Jullen pää löi kovasti lattiaan aina, kun sähköshokki annettiin.
Pelko oman lapsen menettämisestä oli läsnä vielä pitkään. Julius saatiin vietyä teho-osastolle, mutta lääkärit eivät antaneet toivoa.
Jos hän selviäisi hengissä, hän ei ehkä koskaan enää puhuisi tai kävelisi.
Mitään näistä Julius ei muista itse. Tosiasiassa hänen muististaan hävisi tapauksen myötä koko vuosi 2002. Pois oli pyyhkiytynyt kesä Savonlinnan oopperajuhlilla sekä tieto siitä, kuka oli hänen tyttöystävänsä.
Osaako hän enää puhua?
Juliuksen haaveena oli aina ollut elättää itsensä musiikilla. Laulunopettaja oli valanut uskoa, että hänestä olisi siihen. Ura näytti lupaavalta: Hän oli vuonna 2000 päässyt Tangomarkkinoiden finaaliin ja pääsi muun muassa suosittuun Bumtsi Bum -ohjelmaan.
Yhtäkkiä 25-vuotias mies makasi sairaalan sängyllä tiedottomana. Hän oli päässyt jäähdytyshoitoon heti saavuttuaan, jotta aivovaurioiden laajuutta saataisiin kontrolloitua.
Äitiä huoletti hengitysputki, joka oli laitettu kurkkuun.
– Hän on laulaja, ja tuo vaurioittaa äänihuulia, äiti muistaa sanoneensa. Tehkää hänelle trakeostomia (reikä henkitorveen), hän pyysi.
Lopulta Julius siirrettiin Lohjan sairaalaan. Vieläkään kukaan ei tiennyt, miten pitkä hapenpuute oli vaikuttanut hänen aivoihinsa.
Kunnes yhtenä päivänä tiedettiin. Tämä vierailukerta on piirtynyt äidin sydämeen.
Juliukselta oli otettu pois putki kurkusta ja hän oli hereillä.
– Moi äiti, hän sai sanottua, kun perhe astui sisään huoneeseen.
– Siinä vaiheessa tiesimme, että hänen aivonsa toimivat jotenkin. Ja että hän pystyy puhumaan!
Ei hikiliikuntaa kuumeisena
Liikunta voi pahentaa tai jopa laukaista sydänlihastulehduksen, jos ihminen liikkuu flunssaisena. Kardiologian erikoislääkäri, dosentti Ville Kytö kertoo, kuumeisena tai infektiossa ei tulisi harrastaa hikiliikuntaa.
– Kuumeisena ei koskaan, ja infektion yleisoireiden pitäisi antaa mennä ohi. Ennen suurta rasitusta, kuten esimerkiksi juoksukilpailua, on parin päivän odotus oireiden paranemisenkin jälkeen varman päälle pelaamista, Kytö vastaa kysyttäessä, onko jotain rajaa, kuinka flunssaisena voi vielä urheilla.
Kytö on tutkinut ja tehnyt väitöstutkimuksensa sydänlihastulehduksesta. Hän kertoo infektion aiheuttaman sydänlihastulehduksen olevan yleensä hyvänlaatuinen sairaus, joka paranee itsestään eikä jätä pysyväishaittoja.
Taudista voi jäädä hyvänlaatuinen rytmihäiriötaipumus joksikin aikaa. Huomattavasti harvinaisempia jälkiseuraamuksia ovat sydänlihaksen laajentuma tai arpeuma.
Hän ei voi ottaa kantaa Juliuksen tapaukseen, mutta puhuu aiheesta yleisellä tasolla:
– On hyvin harvinaista, että hengenvaarallinen rytmihäiriö tulee ensioireena. Yleensä taustalla on jokin piilevä sydänlihassairaus tai vanha arpeuma.
Ongelmia tasapainon ja näön kanssa
Onnettomuus – siten perhe tapahtunutta kutsuu – jätti kuitenkin jälkensä. Juliuksen äänestä katosi kaunis vibrato, näkökenttä kapeni ja tasapainoaisti on vieläkin heikko.
Liikkeet ovat vähän kömpelöitä, nimetön ja pikkusormi osoittavat välillä ihan väärään suuntaan. Kieli ei taivu nopeisiin lauluihin.
– Nämä ärsyttävät itseäni päivittäin, mutta eivät enää niin paljoa kuin alussa.
Aiemmin, pian onnettomuuden jälkeisinä aikoina ongelmia tuli esimerkiksi silloin, kun Julius meni kavereidensa kanssa baariin. Portsarit saattoivat sanoa, että sinä olet niin humalassa, ettet pääse sisään.
Kertaakaan Julius ei kuitenkaan ole kysynyt, että miksi minä. Päästyään kotiin hän aloitti isänsä kanssa määrätietoisen harjoittelun – viisi kertaa viikossa urheilua, kuntotestit yhdeksän viikon välein. Laulua hän harjoitteli jo sairaalavuoteella.
Laulamisesta kaikesta huolimatta ammatti
Tällä hetkellä Julius työskentelee Mehiläinen Oy:n hoivapalveluissa musiikkipedagogina vetäen musiikkituokioita useassa hoivakodissa pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hän opettaa omia lauluoppilaitaan viikoittain Nummelassa ja tekee jonkin verran esiintymiskeikkoja.
Juliuksen vanhempien kodin keittiökaappien ovet ovat täynnä valokuvia; perheen kolmesta pojasta, lapsenlapsista ja sukulaisista.
Tänne oppilaatkin tulevat, hänen lapsuudenkotiinsa. Kun oppilas tulee tunnille, hän saa halauksen sekä äidiltä että pojalta. Sitten äiti asettuu pianon taakse ja Julius opettaa.
– Tämä on tuonut meillekin ihan uudenlaisen suhteen, äiti kertoo.
Onnettomuus lähensi perhettä vielä entisestään; oikeastaan koko sukua. Äiti kertoo, että koko perheen voimat menivät pitkään siihen, että ”kunhan vain Julle selviää”.
– Ja sitten näemme, kuinka hän laulaa, hän kävelee, opiskelee, menee naimisiin ja saa vielä kaksi lastakin, äiti sanoo ylpeyttä silmissään.
Vaikka mies oli käytännössä hetken aikaa kuollut, huumorintaju ei kuollut mihinkään.
– Jos tämä olisi tapahtunut jollekin, jolla ei olisi ollut näin paljon aivokapasiteettia, olisi voinut käydä huonomminkin, Julius veistelee ja saa äitinsäkin nauramaan.
