Entinen inkerinmaalainen Juho Niippolainen asuu tänä päivänä Suomessa. Ennen Suomeen paluutaan hän joutui vuosikymmenten ajan valehtelemaan nimensä, ikänsä ja kansalaisuutensa Virossa.
Juho Niippolainen syntyi elokuussa 1927 kulakkiperheeseen Inkerinmaalla. Pakkokollektivisoinnin yhteydessä perhe menetti kaiken omaisuutensa Neuvostoliitolle. Kulakit olivat vauraiden ja keskivarakkaiden talonpoikien luokka, joiden oli luovuttava kodeistaan, ja jotka karkotettiin pois kotiseuduiltaan.
Juho oli 4-vuotias, kun perhe karkotettiin kulakkeina Apatiitin vuorille vuonna 1931. Saman vuoden marraskuussa syntyi veli Robert. Juhon äiti yritti järjestää perheen pakenemista useaan otteeseen, mutta vuonna 1940 tiet erosivat, kun vanhemmat jäivät vankeina Kirovskiin.
– Näin äidin viimeisen kerran Kirovskin kaupungissa rautatieasemalla. Hän huomasi tilaisuuden viedä meidät pois ja pani minut ja veljeni junaan salaa. Hän ei kertonut meille mitään suunnitelmastaan. Minä itkin junamatkan, kertoo Juho.
Kirovskista Juhon äiti vietiin muiden kulakkien tavoin eteenpäin Arkangeliin. Juhon isä joutui rangaistuspataljoonaan.
Juho ja hänen veljensä matkasivat junalla ensin Leningradiin ja päätyivät lähelle Saksan ja Venäjän rintamalinjaa. Sieltä inkeriläisiä, Juho ja Robert mukaan lukien alettiin siirtää Peipsijärven taakse Viron puolelle ja Virossa sijainneen Kloogan kokoamisleirin kautta Suomeen vuonna 1943.
Paperi pelasti nälkäkuolemalta
Sodan päättymisen jälkeen vuonna 1944 inkeriläisiä alettiin siirtää takaisin kotiin Neuvostoliittoon. Todellisuudessa paluuta kotiin ei ollut, vaan ikävät olot pakkosiirtoineen jatkuivat. Juho oli tehnyt töitä ja ansainnut rahaa Suomessa, ja paluumatkalle oli pakattava mukaan tarpeellisia tavaroita.
– Mietin mitä sellaista voisin ottaa mukaani, mitä Venäjällä ei ole. Halusin ottaa sokeria, mutta sitä ei ollut Suomessakaan. Sitten otin mukaan paperia, paljon paperia. Se paperi pelasti meidät nälkäkuolemalta.
