Inkeriläisten kokemukset ovat koskettava osa Suomen ja lähimaiden historiaa. Inkeriläisiä alettiin karkottaa kotikonnuiltaan pois ensimmäisen kerran jo 1930-luvun alussa. Toinen karkotus tapahtui, kun inkeriläisiä siirrettiin sodan jälkeen Suomesta takaisin Neuvostoliittoon. Moni inkeriläinen ei lupauksista huolimatta enää koskaan palannut kotiinsa Inkerinmaalle.
Inkerinmaalaisten tarinat ovat pääpiirteittäin samanlaisia, kertoo oman sukunsa tarinaa Inkerinmaalla tutkinut sukututkija Pekka Wikberg.
– Jokaisella on oma henkilökohtainen tarinansa, mutta inkeriläisten tarina ja historia on samantyyppinen kaikilla. Ensin viedään johonkin, jätetään sinne, tehdään metsätöitä, ihmisiä kuolee ympärillä, nähdään nälkää, joku jää henkiin ja pääsee palaamaan jotakin ihmeellistä reittiä pitkin takaisin Suomeen. Nämä ovat niitä tarinoita joita kuulee, mutta monia tarinoita ei koskaan kuulla, muistuttaa Pekka Wikberg.
Inkeriläisten heikot olot alkoivat 1930-luvulla, kun maassa tapahtuvien pakkokollektivisointien ja kulakkina karkottamisen seurauksena moni menetti kotinsa, omaisuutensa ja jopa elämänsä. Pakkokollektivisointi tarkoitti yksityisten maiden, karjojen ja maatalouskoneiden luovuttamista valtion valvomille ja omistamille maatiloille.
Kulakit olivat nimitys varakkaista maanviljelijöistä. Kulakkeja erotettiin perheistään ja karkotettiin kodeistaan Siperiaan.
Sota hankaloitti kotiin paluuta
Toisen maailmansodan aikana inkeriläisiä saapui Suomeen noin 65 000 ja kun sota päättyi, heitä palasi takaisin noin 56 000, kertoo tutkija Wikberg.
– Erityinen ryhmä olivat lapset, jotka olivat tulleet Suomeen orpoina, tai sotilaat, jotka taistelivat Suomen puolella Venäjää vastaan. Heidät oli pakko palauttaa, kertoo Wikberg.
– Kukaan ei kuitenkaan päässyt kotiin, vaan heitä vietiin Siperiaan tai Keski-Aasiaan, ketä minnekin.
Venäjälle palaamisen jälkeen osa pakeni muun muassa Viroon, Ruotsiin ja Kanadaan.
Inkeriläisten tarinoista tunnetumpia
Tutkija Pekka Wikberg toivoo, että inkeriläisten historia ja kulttuuri olisivat tunnetumpia Suomessa.