Vaiettu salaisuus: Suomalaiset sotilaat koukuttuivat huumeisiin

Pekka Jaatinen on kirjoittanut lukuisia sotakirjoja. Niitä varten hän on haastatellut vuosien varrella noin sataa sotaveteraania. Jaatinen huomasi, että keskusteluissa toistui jatkuvasti sama ilmiö.

Veteraani toisensa jälkeen kertoi spontaanisti sen, mistä yleensä on vaiettu – ja siitä, mistä on vaiettu, muotoutui Jaatisen käsissä romaani Kalpeat Sotilaat.

Kirjailija ei epäröi sanoa sitä ääneen: Suomen sodista palasi kotiin huumeriippuvaisia sotilaita.

Pervitiiniä väsyneille partiomiehille

– Jatkosodan alusta alkaen armeijan henkilöstölle tarjottiin taistelusuoritusta parantavaa lääkitystä, pervitiiniä, Jaatinen kertoo.

Pervitiini luokitellaan metamfetamiiniksi eli huumeeksi. Usein käytettynä se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Sotien aikaan pervitiinin tosin kuviteltiin toimivan vain lääkkeenä ja piristeenä.

– Vaikka sotilas olisi ollut väsynyt ja nälkäinen, pervitiini kirkasti aistit sekä karkotti pelon ja nälän. Sitä annettiin erityisesti kaukopartiomiehille, jotka matkasivat pitkiä reissuja vihollisen selustassa, Jaatinen kertoo.

Heroiinia yskään

Pervitiinin lisäksi lääkintämiesten salkuista löytyi kokaiinia, morfiinia, oopiumia ja heroiinia. Nekin luokiteltiin Suomen armeijassa lääkkeiksi.

– Hienostorouvat väärinkäyttivät morfiinia ja heroiinia jo 1920–1930-luvuilla Suomessa. Heitä hoidettiin muun muassa Kammion yksityisessä mielisairaalassa Helsingissä, Jaatinen kertoo.

Huumetabletit olivat edullisia, ja niitä jaeltiin avokätisesti.

– Välillä annettiin taskunpohjalle kourallinen. Heroiini toimi hyvin esimerkiksi yskänlääkkeenä vartioon lähtiessä, Jaatinen sanoo.

Nestemäistä morfiinia käytettiin haavoittuneiden hoitamisessa. Kun ainetta ruiskutettiin neulalla koko kuntoutuksen ajan, monet koukuttuivat.

Tableteista polttamiseen ja piikittämiseen

Isot ongelmat alkoivat, kun osa sotilaista keksi käyttää huumeita muutenkin kuin tabletteina.

– Huomattiin, että niitä voi murskata jauheeksi, sekoittaa tupakkaan ja polttaa kuin sätkää. Sitä kautta saatiin kaikkivoipainen, hyvä ja rauhallinen olo, Jaatinen kertoo.

Jotkut menivät vielä pidemmälle ja alkoivat liuottaa heroiinitabletteja veteen.

– Kun aine oli saonnut, sitä imaistiin ruiskuun ja lykättiin suoneen.

Armeijassa aloitetun huumeidenkäytön seurauksena Helsingissä oli sotien 1939–1945 jälkeen 200–400 asunnotonta morfiini- tai heroiiniriippuvaista nuorta sotaveteraania.

Huumeiden hankkiminen pimeää hommaa

Miesten kotiinpaluusta ei tullutkaan aina niin iloista tapahtumaa kuin etukäteen saatettiin kuvitella.

– Perheenisät heräilivät huutaen painajaisiin ja söivät pillereitä. Vaimot näkivät, että taas on otettu jotain, kun miehen silmät alkoivat loistaa, Jaatinen kuvailee.

Suonensisäisiä huumeita käyttivät lähinnä nuoret, perheettömät miehet.

– Ne, jotka jäivät koukkuun, hankkivat aineita keinolla millä hyvänsä. He valittivat kipuja ja seurasivat, uhkailivat ja kiristivät lääkäreitä.

Helsingin lähiseudun maalaispitäjiin tehtiin sodan jälkeen paljon apteekkimurtoja. Huumeriippuvaiset varastivat aineensa mieluusti sieltä, minne poliisi ei päässyt yhtä nopeasti kuin pääkaupungissa.

Aineita ostettiin myös pimeässä trokareilta. Kun armeijan lääkintähuoltojärjestelmä saatettiin rauhan ajan kannalle, varastoista katosi satojatuhansia huumeannoksia.

Kaikki eivät selviytyneet

Kun ensimmäinen iso heroiiniaalto riehui Helsingissä 1945–1950, huumeriippuvuuden hoitomuodot ja -tavat paranivat. Muun muassa Kivelän sairaala ja Nikkilän mielisairaala aloittivat narkomaanien vieroitushoidot.

Osa veteraaneista ryhdistäytyi, kun he joko pääsivät hoitoon tai tulivat uskoon. Kaikille ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvin.

– Aivan liian moni syrjäytyi ja menehtyi nuorena, Jaatinen sanoo.

Varataanko huumeita nykyäänkin sodankäyntiin?

Vielä vuonna 2001 Sotilasapteekin silloinen johtaja Markku Rajaniemi kertoi Ylioppilas-lehdessä, että armeijan apteekin varastoissa säilytetään Stimulan-nimistä amfetamiinia sodan varalle. Sitä jaettaisiin sotatilanteessa keskeisimpiä tehtäviä hoitaville sotilaille, kuten korkea-arvoisille upseereille, lentäjille ja vihollisen selustassa toimiville erikoisjääkäreille.

Nykyinen sotilasapteekin johtaja Jarkko Kangasmäki kertoo, että kyseisistä tableteista on luovuttu. Hän tai Puolustusvoimien ylilääkäri Simo Siitonen eivät kuitenkaan kommentoi, onko tilalle tullut toisia valmisteita.

Kuvat: Ilkka Koskinen ja Colourbox.com

Studio55.fi/Piia Simola

Vihollinen joen toisella puolella – Näin venäläiset juopottelivat ja levittivät propagandaa

Heikki lähti sotaan 18-vuotiaana: Tällaisia olivat nuoren miehen päivät rintamalla