Talvet ovat nykyään tuulisempia ja se tekee jäänmurrosta vaikeampaa, sanoo Arctian liiketoimintajohtaja Paavo Kojonen.
Kuluva talvi on ollut lauha ja se on näkynyt myös siinä, että Suomen kahdeksaa suurta jäänmurtajaa operoivan ja omistavan Arctian ensimmäinen murtaja, Voima, lähti Perämerelle uudenvuodenaattona. Vuosi sitten ensimmäinen Arctian murtaja lähti Perämerelle lähes kaksi viikkoa aiemmin.
Valtion omistaman Arctian murtajat irrottavat köydet kotisatamasta, kun jäänmurrosta vastaava Väylävirasto tilaa tehtävän. Tällä viikolla Perämerelle lähti jo kolmas Arctian murtaja. Arctian murtajien lisäksi Suomessa on kaksi muutakin murtajaa.
Jäänmurtokin on keskellä ilmastonmuutosta ja esimerkiksi viime talvena Suomenlahdella ei murtoapua tarvittu lainkaan. Arctian jäänmurtajista vastaava liiketoimintajohtaja Paavo Kojonen sanoo, että on havaittu jääajan merellä olevan lyhyempi molemmista päistä. Myös jään peittävyys Itämerellä on keskimäärin vähentynyt.
– Ilmastonmuutos tarkoittaa myös ääriolosuhteita eli hyvin lämpimiä talvia, jolloin on hyvin vähän jäätä ja tarvitaan vähän jäänmurtoavustusta. Mutta se tuo todennäköisesti myös toiseen päähän ääri-ilmiöitä, Kojonen sanoo.
Hän huomauttaa peruslähtökohdan olevan se, että Perämerellä on Merenkurkusta pohjoiseen aina jäätä. Ja myös Suomenlahden itäosassa Venäjän aluevesillä on jäätä.
– Tuleeko se jää Kotkan ja Haminan alueelle? Se on aika yleistä, mutta esimerkiksi Helsingin leveydellä ei ole aina jäätä, Kojonen sanoo.
Tuuli kasaa jääröykkiöitä
Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan uudenlaisia haasteita jäänmurtoon.
– Talvet ovat nykyään tuulisempia ja tuuli tekee jäänmurrosta vaikeampaa. Kun jäämassa lähtee liikkeelle, se jossain vaiheessa törmää rantaan tai matalaan veteen ja alkaa röykkiöitymään, Kojonen selvittää.
Kojonen kertoo, että jos aiemmin oli 60–80 sentin paksuinen jääkenttä, niin nyt voi olla paikallisesti kymmenenkin metriä paksu jääröykkiö.
– Siinä on jäänmurtajallakin tekemistä, että pääsee läpi. Jäänmurtajien päälliköt ovat sanoneet, että talvet vaikeutuvat koko ajan, Kojonen lisää.
Kojonen kertoo, että jäänmurtokausi on viime vuosina jatkunut aina toukokuun lopulle saakka.
Murtajille on yhä tarvetta
Arctialla on kahdeksan murtajaa, joista vanhin on 1950-luvulla valmistunut Voima. Sittemmin aluksia on otettu käyttöön 70-, 80-, 90- ja 2010-luvuilla. Keskimäärin merellä on Arctian murtajia kuusi.
– Tarvitsemme vähintään tämän määrän murtajia seuraavat vuosikymmenet. Jäänmurtajien kustannus yhteiskunnalle verrattuna haittaan, jos ulkomaankauppa ei toimi, on aika pieni. Ja korvaavaa kapasiteettia ei ole kovina jäätalvina saatavilla maailmalta, Kojonen sanoo.
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Mikko Suominen tuo esiin, että myös muuttuva aluskanta pitää yllä murtajatarvetta, vaikka talvet olisivat jatkossa leudompia. Kyse on vuonna 2013 voimaan tulleesta kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n päätöksestä, jolla alusten päästöjä pyritään vähentämään.
– Alukset ovat muuttumassa avoveteen optimoidummiksi. Se ohjaa laivoihin enemmän kuljetuskapasiteettia ja vähemmän tehoa. Niiden kulkukyky jäissä on huomattavasti nykyisiä aluksia pienempi, joten se voi lisätä jäänmurtajien tarvetta, Suominen sanoo.
Uusi murtaja vuosikymmenen lopulla
Tänä talvena ensimmäisenä Perämerelle lähtenyt Voima on jo yli 70 vuotta vanha. Sen korvaaminen on jo prosessissa työnimellä Aino ja siitä vastaa Väylävirasto.
– Konseptisuunnittelu on valmistunut loppuvuodesta 2025. Seuraava askel on telakan kilpailutus ja sitä valmistellaan, yksikönpäällikkö Helena Orädd Väylävirastosta kertoo.
Orädd lisää, että hankkeeseen on saatu EU-komissiolta tukea 42 miljoonaa euroa ja hankkeen aikataulun mukaisesti aluksen luovutus on syyskuussa 2029.
Murtajia eri olosuhteisiin
Arctian Kojonen sanoo, että jäänmurtajan maksimi-ikänä on pidetty 50 vuotta. Urho täytti sen viime vuonna ja Sisu täyttää tänä vuonna.
– Ne ovat hyvässä ikänsä mukaisessa käyttökunnossa ja toimivat oikein raskaissa olosuhteissa. Mutta kyllä niiden uusinta alkaa olla ajankohtaista.
Suominen näkee, että Suomen murtajalaivasto on tällä hetkellä oikeanlainen nykyisiin olosuhteisiin.
– Siinä on hyvä kattaus erilaisilla kyvykkyyksillä murtajia. Raskaimmat, kuten Sisu ja Urho sekä Polaris pärjäävät kovimmissa olosuhteissa. Ja sitten on näitä kevyempiin olosuhteisiin suunniteltuja. Väylävirasto ja Arctia toimivat niin, että ensin lähtee kevyempiin olosuhteisiin sopivat alukset. Kun tulee vaikeampia paikkoja, on raskaampien murtajien vuoro.