Valmistusvuosi 1939. Ohjaus Victor Fleming. Tuotanto Metro-Goldwyn-Mayer. Kuvaformaatti 4:3, 1.33:1. Ääni Dolby Digital 5.1. Kesto 97 min.
Kun tiedetään kuinka suosittuja Frank L.Baumin Oz-kirjat ovat, on yllättävää kuinka vähän niistä on tehty elokuvia. Disney-yhtiöt yritti 1985 tehdä elokuvan Dorothyn paluusta Ozin maahan, mutta sitä pidetään varsin epäonnistuneena jatko-osana Victor Flemingin ohjaamalle klassikolle. Oz-elokuvien vähyys kertoo siitä, kuinka paljon vuonna 1939 valmistunutta elokuvaa rakastetaan ja arvostetaan. Jatko-osan tekemistä olisi tuohon aikaan pidetty lähes pyhäinhäväistyksenä. Jos Victor Flemingin Ihmemaa Oz olisi tehty 1980-2000 luvuilla, olisi se saanut jo vähintään viisi Baumin romaaneihin perustuvaa jatko-osaa.
Elokuva alkaa mustavalkoisena Kansasin karuilta aroilta. Tätinsä ja setänsä luona asuva Dorothy-tyttö (Judy Garland) unelmoi vapaammasta ja onnellisemmasta elämästä jossain kaukana ”sateenkaaren takana”. Dorothyn unelma toteutuu yllättäen, kun pyörremyrsky vie hänen kotinsa kaukaiseen ja värikkääseen Ozin maahan, missä hän vahingossa surmaa sen kääpiöasukkaita vainoavan idän pahan noidan.
Kääpiöt pitävät Dorothya sankarinaan, mutta samalla hän saa niskoillensa lännen pahan noidan (mainio Margaret Hamilton), joka vannoo kostavansa sisarensa kuoleman. Pelastuakseen noidan pahuudelta Dorothy lähtee hakemaan apua salaperäiseltä Ozin taikurilta (Frank Morgan), joka voisi palauttaa hänet kotiinsa Kansasiin. Matkalla taikurin luo Dorothy tapaa variksenpelättimen (Ray Bolger), joka haluaa aivot, peltisen puunhakkaajan (Jack Haley), joka haluaa sydämeen rautaiseen rintaansa sekä pelokkaan leijonan (Bert Lahr), joka haluaa rohkeutensa takaisin. Täyttäisikö Ozin kuningas heidän toiveensa ja pääsisikö Dorothy kotiin, ennen kuin paha noita syö hänet suihinsa?
Elokuva on uraauurtava etenkin värien käytössä. Kaikki Ozin ulkopuolella tapahtuva on kuvattu mustavalkoisena. Loistavat Technicolor-värit lävähtävät valkokankaalle/televisioruutuun Dorothyn avatessa kotinsa oven Ozin maassa. Efekti on varmasti ollut huumaava elokuvateatterissa vuonna 1939, jolloin katsojat olivat tottuneet mustavalkoisiin elokuviin. Ozin taikuri olikin MGM:n taitava vastaveto Walt Disneylle, jonka Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli suuri menestys. Ihmemaa Oz onkin Disneyn elokuvien lisäksi niitä harvoja lastenelokuvia, jotka ovat kestäneet ajan hammasta ja lapsiyleisön lahjomatonta makua. Vai muistatko katsoneesi monta 30-luvulta olevaa lastenelokuvaa?
