R2 (Suomi) 1951, ohjanneet Gene Kelly ja Stanley Donen, Kuvaformaatti 1.33:1, ääniraita Dolby Digital, pituus 99 min.
Elokuva ***, Levy *****
Laulavia sadepisaroita pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana elokuvamusikaalina. MGM on juhlistanut elokuvan 50-vuotispäivää kahden DVD:n erikoisjulkaisulla, joka sisältää hienosti entisöidyn version elokuvasta ja niin paljon lisäominaisuuksia, ettei enempää tule mieleenkään kaivata.
Gene Kellyn ja Stanley Donenin ohjaaman elokuvan päärooleissa ovat upeasti tanssiva Kelly itse ja naispääroolissa nuori Debbie Reynolds. Heitä avustavat laulava ja tanssiva monilahjakkuus Donald O'Connor sekä upea Jean Hagen, joka varastaa kaikki kohtaukset, joissa esiintyy.
Tämä musikaaliksi varsin lyhyt (vain 99 minuuttia) elokuva koostuu kahdesta voimakkaasta elementistä, jotka, etenkin näin 50 vuoden jälkeen, tuntuvat istuvan varsin epämukavasti yhteen.
Elokuva sijoittuu vuoteen 1927, missä Don Lockwood (Kelly) ja Lina Lamont (Hagen) ovat mykkäelokuvan menestynein ja suosituin näyttelijäpari. Äänielokuva mullistaa elokuvamaailmaa, ja Lockwoodin ja Lamontin tähtistatus on uhattuna. Etenkin aksenttia kimeällä äänellä vääntävällä Lamontilla on vaikeuksia sopeutua äänielokuvan vaatimuksiin. Lockwoodin ja Lamontin ensimmäisestä äänielokuvasta uhkaa tulla suuri floppi, kunnes Lockwood ja hänen ystävänsä (O'Connor) keksivät dubata Lamontin äänen nuoren Kathy Seldenin (Reynolds) äänellä.
Elokuva kuvaa onnistuneesti ja hauskasti äänielokuvan aiheuttamaa kaaosta elokuvatehtaassa. Näyttelijöiden puhetaitojen lisäksi ongelmia aiheuttaa tekniikka; elokuvan hauskimmat kohtaukset koetaan, kun valtaisa mikrofoni joudutaan sijoittamaan mitä hullumpiin paikkoihin, jotta kimittävän ja heiluvan Lamontin ääni saadaan edes jotenkuten tallennetua ääniraidalle. Elokuva toimii viihteellisenä dokumenttina siitä, kuinka äänielokuvaan siirtyminen ei ollut pelkästään mikrofonien ja piuhojen sijoittelusta kiinni.
Elokuvan toinen pääelementti on musiikki ja etenkin Gene Kellyn tap-dance -voittoiset tanssiesitykset. Elokuvan ajatuksena oli koota yhteen lauluntekijöiden Arthur Freedin ja Nacio Herb Brownin lauluja edellisistä elokuvista. Uusia, varta vasten sadepisaroita varten sävellettyjä lauluja on elokuvassa vain yksi.